Ainakin sata piparia...

Viikonloppuna My oli isinsä kanssa Jyväskylässä mumminsa luona vierailemassa. Minulla ja mäyräkoirillamme oli siis vapaa viikonloppu. My matkasi Jyväskylään ja takaisin junalla...siis ensimmäistä kertaa eläissään pikajunalla. Yleensä matkaamme nimittäin aina autolla...Myllä oli ollut mukavaa mummin luona. Olivat löytäneet mummin kanssa yhteisen "harrastuksenkin" ja näpränneet vaikka mitä ihanaa jouluisaa kotiintuotavaksi.

Tänään iltapäivällä leivoimme pipareita Myn kanssa...ainakin sata eli 1,5kg piparitaikinaa. Ihan kaupasta ostettua valmista taikinaa, sillä enpä jaksaisi alkaa tekemään taikinaa itse tällä hetkellä...kun ei muutenkaan joulufiilistä ole vielä löytynyt. Leipomisen jälkeen My tiskasi piparimuotit innoissaan itse. :-)

Sillä välin kun odoteltiin pipareiden jäähtymistä, My innoistui leikkimään mäyräkoiriemme kanssa. Kikatus oli kova, kun My heitteli palloa Rosalle ja veti Ronjan kanssa vetolelua.

Jäähtyneitä pipareita sitten koristeltiin...ne mitä jaksettiin...ja koristelupuuhaa riittää vielä huomiseksikin. Naapurin Emma tuli kylään leikkimään Myn kanssa ja auttoi myös pipareiden koristelussa.

Piparintuoksuja toivotellen,

Woops

LUNTA!!!!!

Tätä päivää My on odottanut! (Myönnetään, niin minäkin...)

Ensi lumi satoi maahan. Ulos rynnättiin heti kun huomattiin lumisade nyt illansuussa. Kikatus, käkätys ja riemu! Ei voisi My onnellisempi olla. :-)

Valkoista iloa!

Woops

Tonttujen yllätys

Meillä on käynyt viime yönä tonttuja. Perinteisesti ne käyvätkin meillä nimenomaan joulukuun ensimmäisen päivän vastaisena yönä...ja jättävät Mylle yllätyksen eli virittävät olohuoneemme kattoon narun ja ripustavat narulle 24 lahjaa joulukalenteriksi.

Myn riemu oli aivan valtava kun huomasi lahjanarun katossa...avattuaan ensin keittiössä kaupasta ostetusta suklaakalenterista ensimmäisen luukun. My tuumaili, että koiramme ovat varmasti huomanneet tontut yöllä ja tontut ovat varmasti rapsuttaneet koiriamme ja koiramme eivät ole haukkuneet, koska ne tietävät tonttujen olevan kilttejä...

Ensimmäisestä lahjapussista löytyi Myn sanoin "maailman ihanin lahja" eli huulipunaa. (Eli huulirasvaa.)

Jospa se joulufiilis tästä vähitellen löytyisi...mitään muuta meillä ei joulun eteen olekaan tänä vuonna tehty...koska itselläni on (ymmärrettävästäkin syystä) joulufiilis aivan kateissa. No, Myn takia jotain on kyllä pakko saada vähitellen aikaiseksi.

Eli joulunodotusta toivotellen,

Woops

Lätäköitä

Alkuun on pakko kehua, että nukuin tänä aamuna yhdeksään...enkä muista milloin viimeksi olisin nukkunut NIIN pitkään. No, nukkumaankin mentiin juhlien päätteeksi vasta yhdeltä...mutta silti! :-)

Haimme Myn vaariltansa yökylästä kotiin lounaalle, nukuimme kaikki päiväunia, kävimme Ikeassa ostamassa piirustus- ja askartelupaperia, kokkailimme päivälliseksi kaikki yhdessä kanatortilloja ja sitten...

LÄTÄKÖITÄ!!!

Tänään on satanut koko päivän vettä. Ja läheltämme löytyy piha, joka muuttuu järveksi tällaisina päivinä. My tykkää lätäköistä ja minä tykkään lätäköistä. Joten puimme Myn kanssa mahdollisimma vedenkestävät kuteet päälle ja lähdimme lätäköihin. My kirjaimellisesti ui lätäköissä...Kengänvarret (Eccon talvigoret) hörppäsivät vähän vettä sisäänsä ja kaula-aukon kautta My kauhoi vettä mahansa märäksi...mutta muuten pysyttiin kuivina. Oli todella kivaa juosta ja pomppia lätäköissä...Melkein puoli tuntia jaksettiin. Onneksi on lapsi, jonka verukkeella pääsee pomppimaan lätäköihin...ihmiset varmaan katsoisivat, jos pomppisin niissä ilman lasta...

Videon laatu on mikä on...oli aika olosuhteet. ;-) Mutta kai tuosta huomaa, mitä teimme ulkona puoli tuntia.

Lätäköistä pääsimmekin kotiin suoraan saunaan.

Lätäkköterveisin,

Woops



Juhlintaa

Minulla oli tällä viikolla syntymäpäivä. Arkena ei oikein ehdi juhlia eikä kyllä olisi jaksanutkaan, sillä sen verran voimille ensimmäinen työviikko kolmen viikon sairasloman jälkeen on käynyt. (Sairasloma johtui siis veljeni kuolemasta.)

Tänään juhlittiin! My meni vaarillensa yökylään ja meille tuli ystäviä illanviettoon. Ennen Mytä meillä oli tapana viettää iltaa hyvän ruaan ja juoman parissa ystävien kesken...siis oikein pitkän kaavan mukaan. Ja tänään teimme samoin, pitkästä aikaa. Eilen illalla jo aloitimme valmistelut: pannacotta hyytymään ja possufile marinoitumaan...Tänään aamupäivällä jatkoimme valmisteluja: mansikkakastike pannacotalle valmiiksi, täyte possufileelle valmiiksi jne...My seurasi meidän kokkailuja ja totesi äärimmäisen rehellisesti: "Onneksi minä pääsen tänään vaarille syömään makaronilaatikkoa." Aamupäivän valmistelujemme aikana My pakkasi tavaransa yökyläilyä varten valmiiksi...aikamoinen varustus yhden yön kyläilyyn... ;-)

Yhden aikoihin saapuivat vanhempani, veljeni sekä Myn vaari kakkukahveilemaan. Tarjoilu oli simppeliä valmistavaraa, koska illanvalmisteluissa oli ihan tarpeeksi hommaa. Kahvittelujen ja leikkien jälkeen My lähti vaarin matkaan yökyläilemään...kaikkine tavaroineen.

Viiden aikoihin aloittelimme illanvieton ystäviemme kanssa. Nautimme ennen kaikkea hyvästä ruuasta...hyvässä seurassa. Oli kiva huomata, että ruuanlaittotaidot tällaiseen iltaan ovat edelleen tallella...vaikka edellisestä samankaltaisesta illasta on vuosia. Täytyy ehdottomasti alkaa harrastaa tällaisia iltoja useammin, hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa ei voita mikään.

Ja mitä tänään nautimme?

Aperitiiviksi espanjalainen kuohuviini Codorníu Clásico Seco.

(Kaikkien juomien kuvat Alkon verkkosivuilta.)

Alkuruuaksi Manteli-valkosipulikeittoa sekä viininä chileläinen valkoviini Cono Sur Reseva Chardonnay.

Manteli-valkosipulikeitto valmistuu näin:

Aineksiksi

 125g kuorittuja manteleita

4 valkosipulinkynttä

ripaus suolaa

1 sipuli

1 purjon vaalea osa

2rkl oliiviöljyä

150g ranskanleipää viipaleina

ripaus cayennenpippuria

ripaus valkopippuria

1rkl sitruunan mehua

8dl kanalientä (laadukkaasta fondista)

2dl kuohukermaa

Pinnalle valkosipulisia leipäkuutioita ja hienonnettua persiljaa.

Pane mantelit ja kuuoritut valkosipulinkynnet sekä ripaus suolaa tehosekoittimeen ja jauha hienoksi.

Kuori ja hienonna sipuli ja purjo. Kuullota ne pehmeiksi öljyssä. Lisää kuorittu, kuutioitu leipä, vähän cayenne- ja valkopippuria sekä tilkka sitruunamehua. Lisää manteli-valkosipuliseos ja lämmitetty kanaliemi joukkoon. Keitä hiljalleen 20-30 minuuttia.

Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää kerma. Tarjoile leipäkuutioiden ja hienonnetun persiljan kanssa. Kerman voi myös vaahdottaa ennen lisäämistä, jolloin keitto on kuohkeampaa.

Pääruuaksi Välimeren täytettyä porsaanfileetä ja viininä espanjalainen punaviini Paternina Banda Azul Crianza.

Tässä vaiheessa ruoka oli niin maistuvaa ja tunnelma mukava, että unohtui napata valokuva herkuista...

Välimeren täytetty porsaanfilee valmistuu näin:

Aineksiksi:

1 kg porsaan ulkofileetä
Marinadi:
0,75 dl rypsiöljyä
1 sitruunan mehu
2 valkosipulin kynttä viipaleina
1 tl rosmariinia
1 tl timjamia
1 rkl kokonaisia viherpippureita
Täyte:
1 dl persiljaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
0,5 dl mustia oliiveja
1 sitruunan kuoria
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
Lisukkeena:
2 rasiaa kirsikkatomaatteja
4-6 kokonaista valkosipulia

paistamiseen öljyä
kutistumatonta puuvillalankaa sitomiseen

Valmista marinadi. Nosta filee marinadiin ja anna maustua jääkaapissa yön yli.

Pyyhi fileen pinta kuivaksi talouspaperilla. Leikkaa filee tasaiseks levyksi. Nuiji pinta kevyesti nyrkillä.

Valmista täyte hienontamalla kaikki aineet tahnaksi tehosekoittimessa.

Levitä tahna fileen pinnalle. Kääri filee rullalle ja sido tiukasti langalla. Hiero pintaa hieman suolaa ja mustapippuria. Ruskista käärön pinta pannulla. Nosta uunivuokaan ja kaada pohjalle hieman vettä. Kypsennä kääröä 175 asteessa noin tunnin ajan tai kunnes sisälämpötila on 70 astetta.

Kääri kypsä filee hetkeksi folioon vetäytymään. Poista langat ja viipaloi liha. Paistolientä voi tarjota kastikkeena.

Tarjoile lisäkkeenä uunissa paistettuja kirsikkatomaatteja ja valkosipuleita. Leikkaa valkosipuleista päältä viipale pois, kynnet on helpompi kaivaa kypsinä sipulista. Tomaatit ja valkosipulit kypsyvät noin puoli tuntia, kypsennä ne paistin kanssa samaan aikaan uunissa.

Jälkiruuaksi Pannacottaa mansikkakastikkeella ja kuohuviininä chileläinen Fresita.

Pannacotta ja mansikkakastike valmistuu näin:

Aineksiksi:

3 liivatelehteä
1 vaniljatanko
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
2 rkl fariinisokeria tai tummaa kidesokeria
2 dl vaahtoutuvaa kermaa
Marjakastike:
n. 200 g pakastemansikoita

1 dl sokeria
1 dl vettä

Pane liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen noin 5 minuutiksi.

Halkaise vaniljatanko ja kaavi sisus. Sekoita ruokakerma ja kananmunat kattilassa. Kuumenna seos höyryäväksi koko ajan sekoittaen ja lisää joukkoon vaniljatangon sisus, sokeri ja liotetut liivatelehdet (purista ensin vesi pois). Jäähdytä haaleaksi. Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää seokseen.

Kaada seos kelmulla vuorattuihin annoskuppeihin tai noin 1 litran vetoiseen kulhoon. Anna hyytyä jääkaapissa mieluiten yön yli.

Valmista kastike. Ota marjat pakastimesta hetkeksi sulamaan. Kuumenna vesi ja sokeri kiehuvaksi seokseksi ja lisää marjat. Keitä pari minuuttia. Soseuta ja siivilöi kastike ja tarjoa haaleana tai kylmänä. Kumoa hyytyneet panna cotat tarjoilulautasille ja koristele kastikkeella. Tarjoa loppukastike erikseen.

Loppuillan hengailuun oli cheddar-kuutioita sekä paria eri portter-olutta: Aldaris Porteris sekä London Porter. Tosin cheddar-kuutioita ei kukaan enää jaksanut syödä...

Vielä hengaillaan,

Woops

Hautajaispäivä

Tänään oli pikkuveljeni Timin, Myn enon, hautajaiset. Aamulla kävimme hakemassa kukkaset ja lounaan jälkeen valmistauduimme hautajaisiin. Kortin kukkiin My kirjoitti jo maanantaina.

Myn isi kuljetti vanhempiani hautajaisiin ja minä, My sekä veljeni saimme kyydin Myn vaarilta eli Myn isin isiltä. Kyytiä odotellessa My oli vielä varsin touhukkaalla tuulella.

Hautajaisiin tuli enemmän vieraita kuin osasin odottakaan. Tim oli pidetty ja tärkeä kaikkialla, missä oli elämässään kulkenut ja osallistunut.

My osasi olla uskomattoman hienosti, Timiä kunnioittaen, hautajaisten ajan. Pappi puhui kauniisti. Surullista toki oli ja jälleen kerran toivoin, että veljeni olisi vielä kanssamme. Mylläkin tuli kyyneleet silmiin useaan otteeseen.

Kappelista hautapaikalle My kulki urheasti ja arvokkaasti arkun perässä kantaen omaa kukkakimppuaan.

Arkku laskettiin, My heitti kouralliseen hiekkaa hautaan muiden heittäessä yksittäisiä kukkia. Hautakupu laskettiin paikoilleen, laskimme kukat kuvun päälle. Omaan korttiini kirjoitin Leena Laulajaisen runon Nallen matkalaulu:

Pieni nalle uuvuksissa tietä pitkin astelee.

Kevätsade tuhma kade nallen tassut kastelee.

Mutta pian saavutaan Otsometsän kummilaan.

Siellä kuono pyyhitään, tassut kuivataan.

Hautajaisten jälkeen oli vielä muistotilaisuus kahvitteluineen...My kevensi sopivasti muuten niin surullista tilaisuutta.

Minulla on edelleenkin kaksi veljeä, sillä Tim elää aina muistoissani. Myllä on edelleen kaksi enoa, sillä toinen vaan on enkeli-eno.

Rakas pikkuveli, lepää rauhassa, nyt olet perillä.

Woops

Isänpäiväviikonloppu

Eilen meni puoli päivää tyhjennellessä veljeni asuntoa. My oli iso apu kun lajiteltiin tavaroita eli mitä kuskataan minnekin. Samalla My muisteli kauniisti Tim-enoaan. 

Eilen illalla lämmitettiin kotona sauna ja ennen saunaa leikkasin Myn hiukset...20cm lyhyemmiksi. Yksi tupsu korkkiruuvikiharoita piti ottaa talteen. ;-) Myn hiukset saa edelleen ponnarille ja kihartuvatkin. My haluaa pitää hiuksiaan auki, joten My itsekin ymmärsi, että voisi olla helpompaa jos hiukset olisivat lyhyemmät. Eivät mene niin pahaan takkuun...kun tuo luonnonkiharahius takkuuntuu muutenkin helposti...Saunottiin pitkään ja My leikki kylpyhuoneen puolella pesten nukkejaan.

Tänään sitten vietettiin isänpäivää. My vei isilleen aamulla sänkyyn päiväkodissa tekemänsä lahjan ja kortin. Myn isi sai siis tänä aamuna juoda makoisat kahvit Myn maalaamasta mukista.

Aamua vietettiin hitaaseen tahtiin ja My viihtyi yöpaidassa melkein kymmeneen. Katseli digiboksille tallennettuja Touhukkaat-ohjelmia...hyvinkin toiminnallisesti touhuten. Sain tänä aamuna valmiiksi Mylle sateenkaari-villasukat...ne piti tietenkin saada heti jalkaan kuten kuvasta näkyy.

Aamupäivän aikana puuhailin Myn kanssa. Muunmuassa järjestimme Myn askastelu-piirustusväline-laatikot. Sillä aikaa Myn isi kokkasi meille lounaaksi kanakeittoa. Lounaan jälkeen yritin tunnin nukuttaa Mytä päiväunille. Ei nukahtanut, mutta lepäsi ainakin. 

Iltapäivällä kävimme vanhempieni luona. Veimme mukanamme herkkuja kahvipöytään. Mylle maistui varsinkin namit. My vei mofalleen eli isälleni tekemänsä kortin. Samalla reissulla kävimme myös Tuusulassa kukkatalossa tilaamassa kukkakimput veljeni hautajaisiin keskiviikoksi. Jotenkin surullista kun My kertoi kukkakauppiaalle, että "Minun rakas enoni on kuollut ja me haluamme kukkia hautajaisiin, minäkin haluan oman kimpun sinistä ja valkoista." Keskiviikkona käymme aamusta hakemassa tilaamamme kimput, tänään My sai ostaa kaksi kukkaa kotiin.

Nyt hissuksiin iltapuuhiin,

Woops