keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Variksenpelätin

My yllätti meidät tänä iltana upealla projektillansa: My teki ihan itse alusta loppuun upean variksenpelättimen.




Me vain katselimme Mytä touhuamassa, Myn haltijakumminkin oli meillä käymässä.

Onneksi meillä on oma ihana ilopillerimme My. Se tekee tällä hetkellä muuten niin vaikeasta, surullisesta ja jotenkin vielä niin kaoottisesta elämäntilanteesta edes vähän helpomman. Myn takia arjen rutiineista pidetään kiinni, vaikka ei meistä vanhemmista kumpikaan ole vielä lähtenyt töihin sen jälkeen kun saimme maanantaina tietää veljeni kuolleen. My ihanana itsenään tuo väkisinkin iloa iltoihimme...päivät My on ollut päiväkodissa. Se on Mylle parempi kuin seurata vanhempiensa surunkäsittelyä aamusta iltaan. Itse en tiedä, milloin pystyn menemään takaisin töihin. Ensin on aika surra.

My siis jatkaa arkeaan suht tavalliseen tapaan. Juttelee tietenkin silloin tällöin Tim-enostaan ja kyselee kuolemasta. Miettii ja pohtii, ymmärtää minkä ymmärtää. Tämän hetkinen Myn tulkinta on kutakuinkin tällainen: "Timi on enkelinä pilvien päällä. Sillä on siivet. Siellä on myös Peppi Pitkätossun äiti. Yhdessä ne varmaan paistaa lettuja auringolla, koska pilvissä ei ole hellaa. Siellä on varmaan myös Jaani-enon pupu Jipsukin kun se on kuollut. Ja äiti se orava, joka me nähtiin tiellä kuolleena."

Woops

P.S. My muuten piilotti illanpäätteeksi tuon variksenpelättimen jekuksi Jaani-enonsa petiin peiton alle. Toinen veljeni on siis ollut yöt meillä maanantaista lähtien, yhdessä on helpompaa.

2 kommenttia:

  1. Voimia koko perheelle. Sure rauhassa veljeäsi, töihin ehtii kyllä myöhemminkin.

    VastaaPoista