Joulunviettoa...

Joulu ja joululoma, kyllä niitä on odotettukin.  :-)

Joulunjärjestelyt sujuivat tänä vuonna melko stressittömästi. My teki jo marraskuussa toivelistan joulupukille, jotta tontuilla oli tarpeeksi aikaa valmistaa lahjat. ;-)

Lauantaina kävimme ruokakaupassa jo heti aamusta...kuten moni muukin. My riemastutti ihmisiä kaupassa kun juoksenteli tonttuasussaan...Iltapäivällä Myn haltijakummi kävi suloisen Leo-vauvan kanssa vaihtamassa joululahjoja. Myös Myn ystävä Emma oli meillä leikkimässä Myn kanssa. 

Sunnuntaina siivosimme ja My koristeli kuusen. Ihan itse ja ihan niinkuin halusi. Kuusenkoristelu on meillä Myn luottotehtävä jouluna (ja minä pidän omat esteettiset näkemykseni ihan omassa päässäni...).

Kävimme sunnuntaina myös veljeni haudalla sytyttämässä kynttilät ja sen jälkeen kotona odotti puhdas, lämmin sauna. Eli valmiina joulunviettoon...

Kuten osasimme arvailla, jouluaattona herättiin aikaisin: ensimmäisen kerran My nousi jo neljältä hihkuen "Nyt on jouluaatto, onko jo aamu, joko noustaan?". Kuuteen asti onnistuimme nousemista venyttämään...mutta ei siis ollut aattona vanhemmilla ihan virkein olo varsinkin kun itse olin vielä valvonut puoli yötä kurkkukivun takia.

Ystäviltä ja sukulaisilta saadut lahjat My avasi heti aamusta kunhan kaikki olivat valmiita aamupuuhista.

Vaarin paketista löytynyt poni oli hurjan mieluinen ja innosti heti leikkiin...

 Kunhan ponia oli hoidettu tarpeeksi, malttoi My avata muutkin lahjat. Kaikki lahjat olivat mieluisia.

Mummilta saadut barbinvaatteet innostivat myös pitkään leikkiin heti aamupäivällä.

Puolilta päivin vanhempani tulivat meille viettämään aattoa. Söimme rauhassa ja nautiskellen...tosin emme ihan perinteistä jouluruokaa. Minun ja Myn isin lapsuudenkodeissa on kyllä aattona syöty ihan perinteisiä jouluruokia, mutta itse olemme aloittaneet oman perinteemme: laitamme oliivikuorrutteista porsaan sisäfileetä perunoilla ja sinappisella kermakastikkeella...taisi olla jo lähes kymmenes jouluaatto. 

Myös joulumme rytmi on ehkä hieman erilaisempi...ennen Mytä emme sen kummemmin ole joulua viettäneet, joten joulumme on muotoutunut Myn mukaan. Ystävien ja sukulaisten lahjat aukaistaan jo heti aamusta. Ruoka syödään jo puolilta päivin. Ja joulutontut käyvät tuomassa lahjasäkin oven taakse ovikelloa soittaen heti iltapäivällä. Jää sitten kivasti aikaa leikkiä uusilla leluilla...eikä tarvitse niin pitkään kärsimättömänä odottaa ja jännittää. Aatto ei varmasti olisi meillä niin leppoisa, jos lahjoja pitäisi odottaa iltaan asti...varsinkin kun My tosiaan herää aattoina takuuvarmasti aikaisin. Tällä kaavalla siis mennään niin kauan kuin My uskoo joulupukkiin ja tonttuihin, tänä vuona ei vielä ollut epäilystäkään. ;-)

Puoli kolmen aikoihin soi siis ovikello ja lahjasäkki oli ilmestynyt oven taakse. My pomppi ja kiljui riemusta, hangessakin näkyi ihan varmasti reen jäljet. Säkki raahattiin olohuoneeseen ja sitten alkoi härdelli...enpä ole niin tehokasta ja nopeaa lahjojen avaamista ennen nähnyt kun tänä jouluna. My jakoi lahjat säkistä ja repi lahjansa auki valtavalla ilolla ja innolla.

Joulupukin lahjat olivatkin tänä vuonna erittäin mieluisia. Myn kommentti avattuaan lahjansa oli "Olen kovin tyytyväinen."  My sai toivelistastansa 2 Barbia, laavalampun, diskonpallon sekä listasta unohtuneet myös toivomansa konttaavan nuken, kylpytakin (oli ihan supermieluinen...), Legoja, Tuhkimo-mekon, vaatteita ja tusseja.

En tiedä, mistä My sai idean toivoa laavalamppua ja diskopalloa, mutta käyttöön ne molemmat piti saada heti...kesti vaan jonkin aikaa, ennen kuin laavalamppu lämpeni...joten My istui vieressä ja herkutteli suklaata samalla.

Diskopallo valaisi olohuoneessa Myn jouludiskon...eli My tanssi joululaulujen tahdissa nukkumaanmenoon asti. Ja uni tulikin ajoissa uudessa yöpuvussa. ;-)

Joulu kävi myös koiriemme voimille...molemmat vain pötköttelivät koko illan lahjojensa kanssa. Saivat melkein itsensä mittaiset puruluut ja 16 vingulla varustetut vinkulelut. ;-)

Ronja

Rosa

Nyt joulupäivänä My on leikkinyt uusilla leluillaan. Iltapäivällä My kävi Stiga-mäessä Emma-ystävänsä kanssa ja vielä leikkimässäkin Emmalla.

Itse olen valitettavasti nukkunut melkein koko päivän: oma reilu viikko sitten alkanut flunssani on taas pahempi ja nosti uudestaan kuumeen. Olo on melkoisin raato...täytynee huomenna harkita aukiolevan lääkäriaseman etsimistä.

Hyvää joulua toivotellen,

Woops

Ekat omat sukset

Minulla ja Myllä oli tänään vapaapäivä. Käytiin ostamassa Mylle ensimmäiset omat sukset. Koko setti eli sukset, monot ja sauvat löytyi hintaan 99 euroa Tikkurilan Sportdivarista...ja olivat kaikki uusia osia. Ja kunhan Myn viime talviset luistimet löytyy varastosta, niin täytyy käydä vaihtamassa ne isompiin tuolla Sportdivarissa.

My oli suksien saamisesta niin innoissaan, että halusikin mieluummin päästä hiihtämään kuin Naurusaareen touhuamaan.

Minua vähän jännitti, että kuinkas käy Myn kanssa hiihtämisen suhteen. Että kiukutaanko täyttä huutoa kun ei heti osata vai maltetaanko harjoitella...

No, kikattaen touhu sujui...ja minä autoin pystyyn kun sukset meni solmuun. ;-)

Kiukku tuli vasta siinä vaiheessa kun piti lopettaa hiihtäminen...

...My nimittäin hiihteli yli tunnin ja sitten alkoi jo ihan oikeasti olla päivällisaika ja touhu rupesi muutenkin menemään vähän yli Myn jaksamisen.

Joo, My varmaan nukkuu ensi yön monot jalassa, jotta pääsee taas aamusta hiihtämään...

Woops

Itsenäisyyspäivä

Aamu alkoi meillä rauhallisesti ja pitkään nukkuen, sillä My oli viime yön yökylässä vaarillansa. Itseasiassa My tuli kotiin tänä aamuna 2 minuuttia sen jälkeen kun Myn isi oli herännyt.

Lounaan jälkeen My lähti isinsä sekä ystävänsä Emman sekä Emman isin kanssa mäkeä laskemaan. Ensimmäistä kertaa tänä talvena! :-)

Mäenlaskun jälkeen Emman ja Juha tulivat meille hidastempoiselle itsenäisyyspäivän päivälliselle.

Koitin miettiä itsenäisyyspäivään sopivan, kotimaisista raaka-aineista valmistetun, talvisen ja vähän jouluisenkin aterian, joka maistuisi myös kahdelle tytölle. Ja seuraavaan päädyin:

Lapin napit

leipäjuustoa

pihlajanmarjahyytelöä

kylmäsavustettua poropaistia

Leikkaa juusto vinoneliöiksi. Valuta viipaleet talouspaperin päällä. Taittele lihaviipaleet juustojen päälle. Nosta nokare hyytelöä koristeeksi.

Tytöille laitoin kaikki raaka-aineet erikseen lautasille, jotta kaikkea voi maistella erikseen. Pihlajanmarjahyytelö kun kuulosti Mystä etukäteen liian epäilyttävältä.

Tervainen olutpata ja perunoita

10 salottisipulia

5 valkosipulinkynttä

1 rkl voita tai margariinia

3 dl olutta 

170 g pekonia

700 g naudanpaistia

2 kpl palsternakkaa

2 kpl porkkanaa

2 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1 rkl sokeria

30 g tervaleijona-pastilleja

2, dl lihalientä

persiljaa ja perunoita

Kuori ja lohko sipulit. Kuumenna rasva pannulla. Lisää sipult ja kuullota miedolla lämmöllä niin, että ne karamellisoituvat. Kaada olut loppuvaiheessa joukkoon ja kiehauta.

Hienonna pekoni ja paloittele naudanpaisti kuutioiksi. Ruskista pekoni omassa rasvassaan paistinpannulla ja siirrä pataan. Ruskista lihakuutiot ja lisää nekin pataan.

Kuori ja kuutioi palsternakka ja porkkanat lihojen joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää myös sokeri ja tervaleijonat, lihaliemi sekä olutliemi sipuleineen.

Kypsennä 175 asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

Koristele persiljalla ja tarjoile keitettyjen perunoiden kanssa. Ruokajuomaksi varasin meille aikuisille pullolliset Teerenpelin Sauhu Santtua.

Aura-juustoa, pipareita ja glögiä

Leikkaa nokareet aura-juustoa pipareiden päälle ja koristele kuivatun viikunan viipaleella.

Alkuruuasta Mylle maistui juustot ja Emmalle poro-leikkeleet. My ei edes halunnut maistaa poroa, koska ei kuulemma voi syödä "poro-raukkaa".

Alkuruuan ja pääruuan välillä tytöt ehtivät leikkiä mukavasti.

Pääruoka maistui kaikille mainiosti. Ja koirammekin saivat omat annoksensa. :-)

Jälkiruokaa kruunasi taustalla soiva Sibeliuksen musiikki. Tulipa kuunneltua pari sellaistakin kappaletta, joita juuri maanantaina esitimme orkesterini kanssa Kaunialan sairaalassa Itsenäisyyspäivän-konsertissa.

Tässä vaiheessa on siis kaikilla massut aikas täynnä. Illansuussa katsellaan vielä Linnanjuhlia...My sen verran kuin jaksaa...

Hyvää itsenäisyyspäivää,
Woops

Joulukuun ensimmäinen

Arvaatkaapa vaan, heräsikö My tänään aikaisin ja kiireellä?

Kyllä.

Kuudelta My (joka nukkui viime yön vieressäni kun isi oli pikkujouluilemassa) alkoi kyselemään, että voidaanko jo nousta...Puoli tuntia sain pitkitettyä heräämistä, mutta sitten noustiin ja kiireellä. Kova oli nimittäin kiire aukaisemaan joulukalentereita. Jo eilen illalla My oli ihan tohkeissaan siitä, että joulukuu alkaa. Ennen nukahtamista viimeinen lause oli: "Huomenna on onnenpäivä!" Myllä on tänä vuonna yksi suklaakalenteri, Lego-kalenteri sekä perinteinen tonttujen tuoma kalenteri. Tontut siis käyvät joka vuosi yöllä ripustamassa meidän olohuoneeseen kattoon narun, jossa roikkuu jokaiselle päivälle oma lahjapussinsa.

Ennen yhdeksää aloitinkin jo Myn kanssa leipomaan pipareita. Aamupäivän aikana tuli leivottua kaksi kiloa piparkakkutaikinaa valmiiksi pipareiksi..

Kesken leipomisen My muisti, että olin luvannut Mylle viime jouluisen piparkakkumekon käyttöön joulukuun alusta lähtien...My kun on pitkin vuotta himoinnut sitä kaapista. Joten piti sitten vaihtaa mekko päälle kesken leipomisten ja tanssia vähän joululaulujen tahdissa...

My kuulemma aikoo käyttää piparimekkoa joulukuussa joka päivä...

Lumipuuhiinkin oli tietysti kiire...nyt kun lunta tuli yhdessä vuorokaudessa oikein kunnolla. Eli lounaan jälkeen lähdimme ulkoilemaan sekä käyttämään Punkku-autoamme pesulla.

My ihan hihkui riemusta touhutessaan lumessa. :-)

Iltapäivällä aloitimme pipareiden koristelun, mutta sitä hommaa on tarkoitus tehdä pikku hiljaa pitkin joulukuuta. Myllä kun tuo koristelu tarkoittaa sitä, että suurimman osan ajasta napostelee koristeita...

Talvi on siis tullut ja joulukuu alkanut ja My tykkää!

Woops

Romutaidetta

Myn päiväkodissa on ollut nyt syksyllä Romutaide projekti. Tänään oli projektissa valmistuneiden tuotosten näyttelyn avajaiset päiväkodin lähikirjastossa.

Mytä taisi käytöksestä päätellen jännittää näyttelyn avajaiset pitkin päivää...vaikkei myöntänytkään. 

Katsellessani jonkin aikaa sitten Youtubesta projektin videota en voinut kuin hämmästellä lasten luovuuden määrää. Ja tänään päästiin katselemaan toinen toistaan kekseliäämpiä ja hienompia teoksia. Vau!

My oli tehnyt yhdessä ystävänsä kanssa navigaattorisoittimen.

Täytyy käydä vielä toisenkin kerran katselemassa näitä...

Woops

Isänpäivä

Koko viikon My on ponnistellut pitääksen salaisuuden...eli mitä on tehnyt isilleen isänpäivälahjaksi. Yhden kortin My antoi isilleen jo alkuviikosta "kutsuksi" isänpäiväjuhliin...kun ei malttanut pitää salassa. Kaikenlaisia vihjeitä My on lahjasta kertonut pitkin viikkoa...mutta malttanut silti pitää salaisuuden. Joten ei ollut yllätys, että tänä aamuna My heräsi aikaisin...ennen kuutta...kun on isänpäivä. Minä heräsin Myn kanssa ja sain kulutettua aikaa niin, että Myn isi sai nukkua kahdeksaan. 

Olimme suunnitelleet yhdessä viikolla, mitä herkuttelisimme aamupalaksi...ja mitä herkuttelisimme välipalaksi...ja mitä nautiskelisimme päivälliseksi.

Aamupalaksi nautimme kardiovaskulaarisia herkkuja: mukakasta, kananmunia, pekonia sekä nakkeja kera tuoremehun. My auttoi minua aamupalan laitossa...mm. kuori kananmunat sekä paistoi pekoniviipaleita. Ja kun aamupala oli melkein valmis, My kävi herättämässä isinsä lahjapaketin kera.

My oli tehnyt isilleen päiväkodissa ihanan avaimenperänaulakon.

Aamupalan jälkeen...kun hyvämuistisia olimme olleet...lähdimme ajamaan kohti Helsingin keskustaa. Piti nimittäin eilen muistaa hakea kaupasta naudan ulkofileepihvejä, mutta ei muistettu. Ja lähin avoinna oleva laajemman valikoiman kauppa oli tänään Asematunnelin S-market. Tulipa siis keskustan nähtänyyksiä katseltua autosta tänään...Sörkkä, Kurvi, Hakaniemi kauppahalleineen ja toreineen, Ateneum, Rautatientori ja sitä rataa...ja onneksi löytyi sopivat pihvit kaupasta.

Kaupan jälkeen lähdimme kohti seuraavaa kohdetta...ja matkalla nähtiin Kiasma, Eduskuntatalo, Musiikkitalo, Ooppera ja sitä rataa...kunnes päädyimme Sea Lifeen.

Aikamme kiertelimme kaloja ja vedeneläviä katselemassa ja sitten ajoimme kotiin. My söi vähän lounasta. Jaani-enokin oli meillä, joten My tohelsi hänen kanssaan ja teki kirjeen joulupukille.

Välipalalla herkuttelimme Mud Cakea ja vaniljajäätelöä. Päivälliseksi valmistimme "metsästäjän vaimon  pihvejä" ja sen jälkeen olo oli kaikilla enemmäin kuin kylläinen...

Sitten saunoimme, katsoimme leffaa ja sitä rataa.

Että sellainen isänpäivä,

Woops

Halloweenia

Tätä My odotti: Mymmynsä Halloween-juhlia. Oikeastaan Myn toiveesta on noussut tapa, että Myn mymmyn synttäreitä juhlitaan samalla kuin Halloweenia. Juhlalla on muutenkin erityinen merkitys meille: silloin My, minä ja Myn isi näimme vuosi sitten Myn enon eli minun veljeni viimeisen kerran elossa. Eli tavallaan nämä juhlat olivat myös muistojuhla. 

Olimme paikalla minä, My, Myn isi ja Jaani-eno vanhempieni luona. Kaikki koossa, paitsi yksi. Että ei niin riehakkaat, mutta merkitykselliset juhlat.

Woops