Rantapäivä

Tänään menimme rannalle eli tarkemmin Piritan rannalle minä, My, Myn serkku Eliisa sekä Myn Vana(ema). Ja oli Mytä ei paljon tarvinnut suostutelle. ;-)

Ranta oli ihan mukava, ihan hyvä...mutta kyllä Pärnu vie voiton. Hyvin kuitenkin tytöt polskuttelivat.

Paikalle saapuivat myös pienen pieni Nora-serkku vanhempineen. Ja kun tytöt eivät uineet, niin kaikki kolme leikkivät Vanan jaloilla: suolasivat, pippuroivat ym. hiekalla ja hiekkavellillä. :-D

Rannan jälkeen kävimme syömässä Myn lempiravintolassa Tallinnassa eli Vana Villemin Pubissa.

Nyt illansuussa kävin vielä kävelemässä tyttöjen kanssa lähiympäristössä. Iltapalan suhteen teimme mielestäni hyvän diilin: minä lähdin vielä kerran kävellen lähikauppaan ostamaan jauhoja ja Vana kokkaa lettuja. ;-)

Woops

Kadriorgin puistossa...

Matkustin eilen Myn kanssa Tallinnaan. Myn isin loma loppui tämän viikon alussa ja minun sekä Myn jatkuu vielä useamman viikon, joten lomapuuhaa täytyy keksiä. Ja taitaa tuntua Myn isistä melkein lomalta olla kotona itsekseen vaikka vähän töissä pitääkin käydä. ;-)

Myllä on täällä seuranaan serkkupuolensa. Veinkin tänään Myn ja Eliisan Kadriorgin puistoon, koska se on Myn lempipaikkoja Tallinnassa. 

Kerta toisensa jälkeen puisto on kaunis.

Tietenkin kukkien ihailun lisäksi tytöt leikkivät leikkipuistossa sekä kävimme Miia-Milla-Manda-museossa.

Puistosta ja museosta olen kirjoittanut enemmänkin, joten niistä en tällä kertaa enempää kerro eli aiheen kiinnostaessa katso aikaisemmat postaukset:

http://mynkanssa.blogspot.com/2012/06/kadriorgin-puisto-ja-miia-milla-manda.html

http://mynkanssa.blogspot.com/2011/07/laupaev-9711.html

Iltapäivä ja ilta kului Eliisan pikkusiskon Mikaelan 1-vuotissynttäreillä. Mytä jännitti ensin tosi paljon, kun oli ainoa suomea puhuva...meinasi ettei hänellä voi olla hauskaa. Mutta kun paikalle saapui vuoden ikäinen kolmas serkkupuoli Nora, niin My pääsi vauhtiin. Norasta tulee mieleen ihan Saaristonlapsien Ninni kun My ja Eliisa menevät jokapaikkaan ehtivän taaperon perässä. ;-) Lopulta olikin niin hauskaa, että My ei olisi halunnut lähteä "kotiin" nukkumaan.

Mutta jos eilen illalla reissaamisen sekä myöhäisiksi venyneiden leikkien takia My oli niin yliväsynyt, että meni nukkumaan tunnin raivarin jälkeen, niin tänään My oli niin väsynyt, että nukahti samantien kun laittoi päänsä tyynylle.

Woops

Kesän pakollinen huvipuisto

Joka kesä pitää päästä huvipuistoon. My saa itse valita, minne menemme. Ja tänäkin vuonna My halusi Tykkimäelle. Jos edellisinä vuosina lempilaite on ollut "Väärinpäin-talo", niin tänä vuonna vauhti vei voiton. Ensimmäistä kertaa My oli niin pitkä, että sai saman rannekkeen kuin me aikuiset ja pääsi kokonsa puolesta kaikkiin laitteisiin. Pituutta oli siis maagiset 120 plus 1 senttiä. ;-) No, eipä My kovin hurjiin laitteisiin halunnut, mutta "Idän pikajunasta" tuli ehdoton ykkönen...siinä My kävi 5 kertaa.

Vesiliukumäki oli myös mieluinen: siinä My laski 6 kertaa.

"Väärinpäin"-talossa My kävi kaksi kertaa sekä viereisessä "Jump jumpissa" kolme kertaa.

Ja sitten vielä joitakin satunnaisia laitteita...

...ja metrilakua, sitä on saatava aina huvipuistossa. ;-)

Meillä oli oikein mukava päivä ja Tykkimäki oli taaskin iloinen kokemus. Monenmoista puuhaa riitti ja mihinkään ei liiemmin tarvinnut jonottaa.

Woops

Vana Villemi Pubi

Tänään matkustimme kotiin Eestistä. Tallinnassa ennen laivalle menoa pysähdyimme syömään Tallinnan parhaimpaa ruokapaikkaan...ainakin meidän mielestä. My toivoo joka kerta pääsevänsä syömään sinne ja mieluiten "Küüslauguleib küüslaugukastmega". Paikka on muuttanut vanhoista tiloistaan korttelin verran ja osoite on nyt Tartu mnt. 50. Uudet tilat yllättivät positiivisesti ja ruoka oli edelleen yhtä hyvää ja edullista kuin aikaisemminkin.

Huolimatta siitä, että paikka on "Vana Villemi Pubi", se on päiväsaikaa ihan soveltuva paikka koko perheelle. Paikalla on aina vähintään yksi lapsiperhe.

Myn annos... (söi lisäksi maistiaisia meidän kummankin vanhemman annoksesta).

Nyt ollaan kotona, matkaväsynyt My nukkumassa omassa sängyssään ja onnelliset mäyräkoiramme sohvalla meidän kanssamme rapsutettavana. ;-)

Woops

Iloni Imedemaa

Tänään ajoimme taas Haapsaluun, jotta päästiin näkemään Iloni Imedemaa. Ilon Wikland on piirtänyt kuvat moniin Astrid Lindgrenin kirjoihin. Näimme siis tänään kuvia Katto Kassisesta, Marikista, Lotasta, Pekka Peukaloisesta ja muista. Ja ymmärsimme, miksi Haapsalun vanhakaupunki oli kuin olisi astunut Marikin tai Lotan kulisseihin. Ilon Wikland, joka edelleen elelee päälle 80-vuotiaan Ruotsissa, joutui evakoiduksi kotikaupungistaan Haapsalusta 14-vuotiaana kun tuli toinen maailmansota ja venäläiset valloittivat Eestin. Eli silloin kaikki ruotsinkieliset saivat turvapaikan Ruotsista.

Museo oli tosi mukava paikka, varsinkin kun meille useimmat Astrid Lindgrenin kirjat ovat tuttuja moneen kertaan kannesta kanteen luettuna.

Museossa ei saanut kuvata kuin ylimmässä kerroksessa sekä pihalla...jos ihanat teokset haluaa nähdä, niin paikalle pitää matkustaa. ;-)

Haapsalusta ajoimme vielä Pärnuun ja My pääsi vielä kerran uimaan. Vesi oli tänään ihan mielettömän lämmintä. Ikinä ei ole missään uimahallissakaan lämpöaltaassa tai missään ole ollut niin lämmintä kuin Pärnun rantavesi tänään. Lämmin on kyllä ilmakin...

Woops

Haapsalun linna

Tänään ajoimme mökiltä Haapsaluun. Matka kesti tunnin. Tarkoituksenamme oli käydä Iloni Imedemaassa, mutta se oli tänään kiinni paikkallisen juhannuspäivän takia. Mutta eipä haitannut, sillä yhdelle päiväreissulle riitti ihmeteltävää Haapsalun linnassakin...tai siinä, mitä linnasta on jäljellä. Paljon tuli opittua uuttakin historiasta. ;-)

Monenmoista isäntää linnassa onkin asunut... Mieleenpainuvin isäntä oli piispa Kaspar, jonka paavi oli valinnut hallitsemaan Haapsaluun. Kaspar oli päässyt perille, mutta todennut paikan kamalan köyhäksi maaksi ja lähtenyt heti takaisin Roomaan. Myllä kun on samanniminen lapsuudenystävä. ;-)

Kuninkaankamari oli Myn mielestä tanssisali...

Ja ei linnaa ilman ritarinhaarniskaa. ;-)

Valkean daamin tarina oli mielenkiintoinen.

Alueen historiasta opimme paljon lisää. 

Linna muureinen oli kertakaikkisen upeaa katseltavaa.

Torniin kiipesimme melkein ylös asti, minä korkeimmalle. Toisin kuin esimerkiksi Turunlinnassa Suomessa, täällä ei mahdollisesti yleisölle vaarallisia osia ole suljettu, vaan hurjan korkeaan torniin saa tosiaan yrittää kiivetä.

Linnan sairastupa kertoi, että lääketiede oli melkoista rukoustiedettä vielä satoja vuosia sitten ja keinot parantaa melko hurjia.

Alueella oli aivan mielettömän hieno ja suuri lasten leikkialue. Kateeksi käy paikallisia.

Neljä tuntia helteessä kävellen ja kiiveten kävi kieltämättä voimille. Huomenna ajamme Haapsaluun uudestaan, että päästään Iloni imedemaahan. Ja katselemme todella kaunista kaupunkia vielä vähän lisää. ;-)

Woops