keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

"Taideleiri"

Käytiin taas Myn kanssa "maailman parhaassa paikassa". Alkuun My ei halunnut lähteä, kun mökillä olisi tuttujen lisäksi uusi tuttavuus Leevi. Vielä ajomatkalla My yritti tyyliin: "Äiti, mitä sä annat palkaks ku sä raahaat mut taas sinne?" (No, en mitään.)

Mutta perillä mieli muuttui varsin nopeaan. Uusi tuttavuus Leevi osoittautuikin Mylle varsin mieluisaksi. Yhden illan aikana muotoutui käsite "nuori pari" tarkoittaen Mytä ja Leeviä. ;-) Että on sitten taas uusi sulhanen Myllä... Ensimmäistä kertaa My halusi mieluummin nukkua pojan kuin äidin vieressä.

Tämän kertainen mökkireissu muotoutui varsinaiseksi "taideleiriksi" kun Myllä oli matkassa vesivärit. My ja Leevi sekä muutkin viettivät muutaman päivän aikana melkoisen tuntimäärin maalaillessa.

Ekana iltana maalailtiin pihalla...paperille, kiviin ja kasvoihinkin.



Myn ja Leevin "kivihamsterit" juttelivat herttaisesti keskenään...

Taiteiluiden välissä syötettiin sorsia. Muistan, kun olin pieni, niin sorsat kävelivät ovelle asti jos ketään ei ollut rannassa, vaatimaan herkkujaan.


Sää ei ollut koko ajan ihan paras mahdollinen, mutta Myllä ei kylmä tullut. On se vaan ihmeellistä, miten toinen pukeutuu pitkähihaisiin ja villasukkiin ja toinen viipottaa bikineissä ihan lämpimänä. ;-) Niin vaan ollaan erilaisia.

Nimenomaan säiden takia vesivärimaalailusta taisi tulla parasta viihdettä.



Ja tietenkin saunottiin sekä grillailtiin makkaraa.



Että maalailua paperille, kiviin ja ihoon sisälsi reissumme tällä kertaa. Ja aikuisten kesken oli mitä hilpein kortipeluuilta juniori-osaston nukahdettua. En oikeasti muista, milloin viimeksi olisin nauranut yhtä paljon!


Woops

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Täytyyhän Suomelinnassa käydä

Jos asuu pääkaupunkiseudulla, niin täytyyhän Suomenlinnassa käydä ainakin kerran kesässä. Me päätimme lähteä hellettä pakoon Suomelinnaan...siellä kun kuitenkin on edes vähän viileämpää. ;-)

Evässalaatin eli Myn lempparin, kanasalaatin, teimme valmiiksi jo eilen illalla. Tänään sitten vaan herättiin, pakattiin ja lähdettiin.

Matkalla My viihtyi kun isinsä kyseli "koulutehtäviä" Myn pyynnöstä. My osaa kyllä ihan käsittämättömän hyvin yhteen- ja vähenneslaskua, helppoja kertolaskuja sekä ensimmäistä kertaa vähän jakolaskujakin. Ihan käsittämätön tapaus...kyllä minä vaan muistan hikisenä miettineeni plussia ja miinuksia vasta koulussa...My on vasta menossa eskariin ja lukee, laskee sekä tietää vaikka mitä.


Suomenlinnassa kävelimme vähitellen kohti Kustaanmiekkaa.


Eväitä eli lounastamme pysähdyimme syömään näihin maisemiin. Huomatkaa vielä tässä vaiheessa erittäin kirkas sininen taivas.


Lounaan jälkeen jaksoi lähteä koluamaan luolia, ne on Myn mielestä tosi jänniä ja mielenkiintoisia.





Yhtäkkiä merelle alkoi ilmestyä sumua. 


Ja se sumu oli tosi sakea. Näettekö purjeveneen ihan rannan lähellä?



Sumun aikan oli todella kuuma. Ja melkein yhtä nopeasti kuin sumu tulikin niin se hävisikin.

Kuumuus kävi kyllä voimille, vaikka kaikki joimme reilusti vettä. Takaisin päin Kustaanmiekasta kävelimme pysähtyen useamman kerran lepäämään. Ja Vesikko-sukellusvenettäkin kävimme ihmettelemässä ihan sisältä asti.



Viisi tuntia vierähti Suomelinnassa nopeaan. Palatessamme My sai vielä syödä lemppareitaan belgialaisiavohveleita kauppatorilla. Kävimme myös Kiseleffin talossa saunakaupassa ostoksilla. Sekä lemppariteekaupassamme Chayassa ostamassa vähän lisää herkullisia haudutettavia.

Kyllä tuntuu jaloissa, että on tänään kävellyt.

Woops

torstai 25. heinäkuuta 2013

Maailman parhaimmassa paikassa

Mitenköhän tämän postauksen aloittasi? 
On olemassa paikka, jossa vietin lapsuuteni kesät. Siellä minun oli aina hyvä olla. Myös äitini vietti siellä kesiä ollessaan lapsi. Se oli kummivanhempieni mökki.

Viimeksi kävin mökillä 18-vuotiaana. Kummivanhempani, maailman ihanimmat ihmiset, kuolivat jokunen vuosi sitten.

Eilen lähdin Myn kanssa kohti mökkiä, maailman parasta paikka. Ei siitä sen enempää, miksi juuri nyt. :)

Oli mahtava fiilis ajella tuttuja mutkia...joita tosin lapsena inhosin matkapahoinvoinnista kärsien. Perillä meitä oltiin vastassa ja voi sitä fiilistä kun soudimme veneellä kohti saarta ja mökkiä. Ja sitä, että sain viedä Myn lapsuuteni rakkaimpaan paikkaan.

Olen kertonut Mylle mökistä sekä kummivanhemmista paljon. Joten My oli innokas näkemään paikan...jännityksestä huolimatta.
'






Mökillä on maailman paras sauna, ihan oikeasti. My halusi auttaa kantamaan pesuvedet järvestä. Ihan niinkuin minä halusin auttaa lapsena.


Ja tämä se on: maailman paras sauna. Mykin totesi näin testattuaan.


Rakastan saunomista. Ja Mykin rakastaa. Tämän saunan löylyt ovat jotain, mitä sanoin ei pysty kuvailemaan. Vaikka sauna on kuuma ja vettä heitetään kunnolla, niin löyly nousee hissukseen...tuntuu, polttaa..mutta mukavasti, nostaa ihon kananlihalle ja koko ajan on hyvä hengittää. Kummisetäni lauloi aina saunassa ja yhden lauluista olen opettanut Mylle. Loput opetan myöhemmin. Kyllä, mekin laulamme saunassa kotona saunalaulun...Mutta mökkiin, saunasta pääsee järveen vilvoittelemaan. Vesi oli nyt aika viileää, mutta kävin kyllä kastautumassa. 

My kävi nukkumaan eilen aika pian saunomisen jälkeen...nukahti puoli yhdeltätoista. Me muut vielä valvoimme, grillasimme makkaraa ja juttelimme. Nukkumaan kävimme yhden jälkeen. Ennen kuin nukahdin, niin totesin, että edelleenkin tällä mökillä on vaan niin hyvä olla.


Tämän päivän puolella Mykin kävi kastautumassa järvessä...tosin vahingossa kun putosi laiturilta pestessään sitä. Onneksi ei sattunut ja vesi ei tosiaankaan ole tuossa syvää.


Ennen kotiinlähtöä piti vielä ikuistaa Myn Herra Tossavainen mökillä. ;-)



Mutta arvaatkaa mikä parasta? Mökille pääsee vaikka uudestaankin. :) 
Ja My haluaakin, että isinsäkin pääsisi maailman parhaaseen saunaan.

Woops

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Myn joululahjatoiveita

Naurakaa vaan...mutta tästä lähtee vähitellen muotoutuva toivelista jouluksi. Sen verran on jo My kaikenlaista katsellut kaupoissa, että täytyy toiveet laittaa muistiin. ;-)

Karttapallo...sellainen, jossa maat ovat ovat nykypäivään nähden oikein.


Emendon Pikku Myy-saunatyyny.



ei Woops vaan My

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Chilinkorjuuta...

Niin, äitienpäivänä Myn isi innostui kukkakaupassa ostamaan itselleen chilintaimia kun piti ostaa minulle gerbera...




Chilit ovat viihtyneet parvekkeellamme mainiosti. Tänään poimimme ensimmäiset chilit ruuanlaittoon.


Ja ruoka, mitä teimme...VOI TAIVAS, MITEN HYVÄÄ!
Jokunen viikko sitten bongasin ohjeen Pirkan ruokasivuilta ja siitä lähtien ollaan odoteltu chilien punertumista.

Aasialainen lohi

n. 800g lohta
Marinadi:
1dl teriyakikastiketta
3 rkl limetinmehua
2 tl tuoretta inkivääriä raastettuana
2 mietoa chilipalkoa
Lisäksi:
2 rkl ruokaöljyä
n. 1tl suolaa
Pinnalle:
seesaminsiemeniä paahdettuina
ruohosipulia hienonnettuna
inkivääriä suikaleina

Poista lohesta nahka, mikäli et pyytänyt kauppiasta tekemään sitä jo kalatiskillä. ;-)
Leikkaa filee pitkittäin keskeltä kahtia ja leikkaa lohi noin 3,5cm viipaleiksi.

Sekoita teriyakikastike, limetinmehu sekä raastettu inkivääri keskenään. Halkaise chilipalko, poista siemenet ja hienonna. Sekoita chili marinadiin. Kaada seos laakean vuoan pohjalle. Nosta kalapalat vuokaan. Anna marintoiua jääkaapissa vähintään kaksi tuntia. Käännä kaloja pari kertaa marinoitumisen aikana.

Kun kala on marinoitunut, paahda seesaminsiemeniä pannulla. Kuivaa kalojen pinta ja mausta pinta suolalla. Paista pannulla öljyssä kunnes kala on kypsää, mutta vielä mehevää.

Nosta lohipalat tarjoiluvadille tai lautasille. Koristele paahdetuilla seesaminsiemenillä, hienonnetulla ruohosipulilla, ohuilla inkiväärisuikaleilla ja hienonnetulla chilillä. Tarjoa lisukkeena (uusia) perunoita.


Mylle lohi paistettiin marinoimattomana ja My halusi koristeeksi paprikaa sekä seesaminsiemeniä. My ei siis uskaltautunut maistamaan marinoitua lohta...vaikka se oli suht miedon makuista, pikemminkin makeaa.  Itsekasvatettua miedointa chiliä maistoi kielenpäällä. ;-)

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ohjetta, pitkästä aikaa todella hyvä uusi resepti. Ja vielä omista chileistä!

Toivottavasti ensi viikoksi punastuu lisää chilejä, niin täytyy taas kokata tätä. Chilejä on tulossa parvekkeellamme kymmeniä, joten täytyy keksiä muitakin keinoja säilöä herkut. Ainakin hilloa ajattelin tehdä, ehkä maustaa vodkaa kun meillä on viisi vuotta seissyt avaamattomana vodkapullo kaapissa...niin saisi senkin ehkä käytettyä. Kuivatakin voisi kokeilla...sekä pakastaa.

Woops

Ensimmäiset häät

My pääsi eilen ensimmäsitä kertaa hääjuhliin. Juhlia tietenkin piti jännittää etukäteen melkein viikko ja välillä My oli sitä mieltä, että ei halua mennä ollenkaan juhliin. Mieli kuitenkin reipastui eilen...varsinkin kun kävimme vielä eilen aamupäivällä Kontissa ja sieltä löytyi täsmälleen samanvärinen käsilaukku kuin Myn neutakki ja ballerinat. ;-)

Juhlapaikkaan matkustimme julkisilla, sekä junalla että bussilla. Enpä muistakaan, milloin viimeksi olisimme matkanneet bussilla...


Juhlat alkoivat hääparin vihkimisellä pihamaalla auringon paistaessa. My kuunteli ja katsoi seremonian tarkkaan sekä kiinnostuneena.

Juhlinta jatkui sisätiloissa alkumaljoilla, ruokailulla ja puheilla. Ruokien suhteen kävi Myllä erinomainen tuuri, sillä tarjolla oli naan-leipää, intialaista kanaaa, samosoja sekä cesar-salaattia: kaikki Myn lempiruokia. Olisi lapsille ollut tarjolla perunoita ja lihapulliakin, mutta ne My jätti välistä.


Illan edetessä vauhti lisääntyi. My nautti kun sai olla vapaasti ja käydä pihallakin juoksentelemassa. Eksyipä elämänsä ensimmäistä kertaa nokkosiinkin. Siitä kuitenkin selvittiin aika nopeasti. Ihanaa, kun My on jo niin "iso", että voi luottaa ja antaa olla vähän vapaammin. Taisi My vahtia juhlissa vähän pienempienkin perään. ;-)


Häävalssin seuraaminen ja sen jälkeen tanssiminen oli tietenkin Mystä mukavaa.


Kotiin lähdimme kymmenen aikoihin (taksilla) kun morsian oli heittänyt kimpun. Mytä vähän harmitti kun ei saanut kimppua kiinni...Koitin lohduttaa, että pääsinhän minäkin naimisiin vaikka en kimppua koskaan ole kiinni saanut. Ja että onhan Myllä jo kaksi sulhasta varattuna. ;-) Aikoo kuulemma mennä molempien kanssa naimisiin. Eikä aio tehdä töitä vaan lomailla. Kun ei kuulemma tarvitse rahaa, koska rakentaa puumajan ja asuu siellä aikuisena.

Mukavat juhlat!

Woops

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Tullaan ja mennään

Palasin Myn kanssa toissapäivänä kotiin Eestistä. Eilinen päivä ehdittiin olla kotona...paitsi siitäkin suurin osa meni kaupoilla. Ja tänään taas mentiin.

Ajoimme Heinolaan mökkeilemään Myn haltijakummin mökille. Ensin tapasimme Heinolassa kaupungilla ja menimme syömään Harjupaviljonkiin vohveleita. Nam! Tosi kaunis paikka ja erittäin maukkaat vohvelit. :-) Myn haltijakummin pienelle Leo-pojallekin maistuivat vohveleiden reunat. (Ja jep, Myllä on tummansinistä kynsilakkaa kynsissään...)




Ennen mökille ajamista kävimme tietenkin hakemassa ruuat sekä erityisesti grillimakkarat Heilasta.

Mökillä menoa riittikin...Myllä sekä Mimmi-koiralla. Erityisesti My tykkäsi, kun pelasi haltijakumminsa sekä minun kanssani erän krokettia. Ja pitihän Mimminkin peliin osallistua. ;-)




Grillaaminenhan on mökillä pakollista ja kolea, mutta sateeton, sää salli meille hiiligrillin käytön. My auttoi salaatinhuuhtelussa, vahti Mimmiä ja välillä Leoakin.




Ruoka maistui kaikille erinomaisesti. Mylle oli erityisen tärkeää saada istua Leon vieressä.


Mökillä kuuluu tietenkin myös saunoa ja niin teimmi mekin. Löylyt olivat mainiot ja Mykin malttoi saunoa suhteellisen pitkään.

Saunan jälkeen söimme iltapalaa vierasmökissämme. Leo oli jo mennyt nukkumaan päämökissä. My katseli tutusti ja turvallisesti Ylen lastenohjelmia iPadilta. Toista se on tekniikka kuin silloin kun itse oli Myn ikäinen ja mökillä: ei ollut sähköä, tuvan valaitsi öljylamppu, pieni mustavalkoinen telkkari toimi akulla ja ei niitä kanavia ollut kuin kaksi...


Äsken luin Mylle iltasadun ja uni tuli todella nopeaan...ei mikään ihme kun melkein kuusi tuntia juoksi putkeen pitkin pihamaata. :-)

Tältä reissulta palaammekin kotiin jo huomenna...ja täytyy kyllä kotimatkalla pysähtyä vielä Heilaan ostamaan makkaraa. Nam!

Woops