sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Lätäköitä

Alkuun on pakko kehua, että nukuin tänä aamuna yhdeksään...enkä muista milloin viimeksi olisin nukkunut NIIN pitkään. No, nukkumaankin mentiin juhlien päätteeksi vasta yhdeltä...mutta silti! :-)

Haimme Myn vaariltansa yökylästä kotiin lounaalle, nukuimme kaikki päiväunia, kävimme Ikeassa ostamassa piirustus- ja askartelupaperia, kokkailimme päivälliseksi kaikki yhdessä kanatortilloja ja sitten...

LÄTÄKÖITÄ!!!



Tänään on satanut koko päivän vettä. Ja läheltämme löytyy piha, joka muuttuu järveksi tällaisina päivinä. My tykkää lätäköistä ja minä tykkään lätäköistä. Joten puimme Myn kanssa mahdollisimma vedenkestävät kuteet päälle ja lähdimme lätäköihin. My kirjaimellisesti ui lätäköissä...Kengänvarret (Eccon talvigoret) hörppäsivät vähän vettä sisäänsä ja kaula-aukon kautta My kauhoi vettä mahansa märäksi...mutta muuten pysyttiin kuivina. Oli todella kivaa juosta ja pomppia lätäköissä...Melkein puoli tuntia jaksettiin. Onneksi on lapsi, jonka verukkeella pääsee pomppimaan lätäköihin...ihmiset varmaan katsoisivat, jos pomppisin niissä ilman lasta...


Videon laatu on mikä on...oli aika olosuhteet. ;-) Mutta kai tuosta huomaa, mitä teimme ulkona puoli tuntia.

Lätäköistä pääsimmekin kotiin suoraan saunaan.

Lätäkköterveisin,
Woops


lauantai 26. marraskuuta 2011

Juhlintaa

Minulla oli tällä viikolla syntymäpäivä. Arkena ei oikein ehdi juhlia eikä kyllä olisi jaksanutkaan, sillä sen verran voimille ensimmäinen työviikko kolmen viikon sairasloman jälkeen on käynyt. (Sairasloma johtui siis veljeni kuolemasta.)

Tänään juhlittiin! My meni vaarillensa yökylään ja meille tuli ystäviä illanviettoon. Ennen Mytä meillä oli tapana viettää iltaa hyvän ruaan ja juoman parissa ystävien kesken...siis oikein pitkän kaavan mukaan. Ja tänään teimme samoin, pitkästä aikaa. Eilen illalla jo aloitimme valmistelut: pannacotta hyytymään ja possufile marinoitumaan...Tänään aamupäivällä jatkoimme valmisteluja: mansikkakastike pannacotalle valmiiksi, täyte possufileelle valmiiksi jne...My seurasi meidän kokkailuja ja totesi äärimmäisen rehellisesti: "Onneksi minä pääsen tänään vaarille syömään makaronilaatikkoa." Aamupäivän valmistelujemme aikana My pakkasi tavaransa yökyläilyä varten valmiiksi...aikamoinen varustus yhden yön kyläilyyn... ;-)



Yhden aikoihin saapuivat vanhempani, veljeni sekä Myn vaari kakkukahveilemaan. Tarjoilu oli simppeliä valmistavaraa, koska illanvalmisteluissa oli ihan tarpeeksi hommaa. Kahvittelujen ja leikkien jälkeen My lähti vaarin matkaan yökyläilemään...kaikkine tavaroineen.


Viiden aikoihin aloittelimme illanvieton ystäviemme kanssa. Nautimme ennen kaikkea hyvästä ruuasta...hyvässä seurassa. Oli kiva huomata, että ruuanlaittotaidot tällaiseen iltaan ovat edelleen tallella...vaikka edellisestä samankaltaisesta illasta on vuosia. Täytyy ehdottomasti alkaa harrastaa tällaisia iltoja useammin, hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa ei voita mikään.


Ja mitä tänään nautimme?

Aperitiiviksi espanjalainen kuohuviini Codorníu Clásico Seco.
(Kaikkien juomien kuvat Alkon verkkosivuilta.)

Alkuruuaksi Manteli-valkosipulikeittoa sekä viininä chileläinen valkoviini Cono Sur Reseva Chardonnay.



Manteli-valkosipulikeitto valmistuu näin:

Aineksiksi
 125g kuorittuja manteleita
4 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa
1 sipuli
1 purjon vaalea osa
2rkl oliiviöljyä
150g ranskanleipää viipaleina
ripaus cayennenpippuria
ripaus valkopippuria
1rkl sitruunan mehua
8dl kanalientä (laadukkaasta fondista)
2dl kuohukermaa
Pinnalle valkosipulisia leipäkuutioita ja hienonnettua persiljaa.

Pane mantelit ja kuuoritut valkosipulinkynnet sekä ripaus suolaa tehosekoittimeen ja jauha hienoksi.
Kuori ja hienonna sipuli ja purjo. Kuullota ne pehmeiksi öljyssä. Lisää kuorittu, kuutioitu leipä, vähän cayenne- ja valkopippuria sekä tilkka sitruunamehua. Lisää manteli-valkosipuliseos ja lämmitetty kanaliemi joukkoon. Keitä hiljalleen 20-30 minuuttia.
Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää kerma. Tarjoile leipäkuutioiden ja hienonnetun persiljan kanssa. Kerman voi myös vaahdottaa ennen lisäämistä, jolloin keitto on kuohkeampaa.

Pääruuaksi Välimeren täytettyä porsaanfileetä ja viininä espanjalainen punaviini Paternina Banda Azul Crianza.


Tässä vaiheessa ruoka oli niin maistuvaa ja tunnelma mukava, että unohtui napata valokuva herkuista...

Välimeren täytetty porsaanfilee valmistuu näin:

Aineksiksi:

1 kg porsaan ulkofileetä
Marinadi:
0,75 dl rypsiöljyä
1 sitruunan mehu
2 valkosipulin kynttä viipaleina
1 tl rosmariinia
1 tl timjamia
1 rkl kokonaisia viherpippureita
Täyte:
1 dl persiljaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
0,5 dl mustia oliiveja
1 sitruunan kuoria
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
Lisukkeena:
2 rasiaa kirsikkatomaatteja
4-6 kokonaista valkosipulia

paistamiseen öljyä
kutistumatonta puuvillalankaa sitomiseen

Valmista marinadi. Nosta filee marinadiin ja anna maustua jääkaapissa yön yli.
Pyyhi fileen pinta kuivaksi talouspaperilla. Leikkaa filee tasaiseks levyksi. Nuiji pinta kevyesti nyrkillä.
Valmista täyte hienontamalla kaikki aineet tahnaksi tehosekoittimessa.
Levitä tahna fileen pinnalle. Kääri filee rullalle ja sido tiukasti langalla. Hiero pintaa hieman suolaa ja mustapippuria. Ruskista käärön pinta pannulla. Nosta uunivuokaan ja kaada pohjalle hieman vettä. Kypsennä kääröä 175 asteessa noin tunnin ajan tai kunnes sisälämpötila on 70 astetta.
Kääri kypsä filee hetkeksi folioon vetäytymään. Poista langat ja viipaloi liha. Paistolientä voi tarjota kastikkeena.
Tarjoile lisäkkeenä uunissa paistettuja kirsikkatomaatteja ja valkosipuleita. Leikkaa valkosipuleista päältä viipale pois, kynnet on helpompi kaivaa kypsinä sipulista. Tomaatit ja valkosipulit kypsyvät noin puoli tuntia, kypsennä ne paistin kanssa samaan aikaan uunissa.

Jälkiruuaksi Pannacottaa mansikkakastikkeella ja kuohuviininä chileläinen Fresita.



Pannacotta ja mansikkakastike valmistuu näin:

Aineksiksi:
3 liivatelehteä
1 vaniljatanko
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
2 rkl fariinisokeria tai tummaa kidesokeria
2 dl vaahtoutuvaa kermaa
Marjakastike:
n. 200 g pakastemansikoita
1 dl sokeria
1 dl vettä

Pane liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen noin 5 minuutiksi.
Halkaise vaniljatanko ja kaavi sisus. Sekoita ruokakerma ja kananmunat kattilassa. Kuumenna seos höyryäväksi koko ajan sekoittaen ja lisää joukkoon vaniljatangon sisus, sokeri ja liotetut liivatelehdet (purista ensin vesi pois). Jäähdytä haaleaksi. Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää seokseen.
Kaada seos kelmulla vuorattuihin annoskuppeihin tai noin 1 litran vetoiseen kulhoon. Anna hyytyä jääkaapissa mieluiten yön yli.
Valmista kastike. Ota marjat pakastimesta hetkeksi sulamaan. Kuumenna vesi ja sokeri kiehuvaksi seokseksi ja lisää marjat. Keitä pari minuuttia. Soseuta ja siivilöi kastike ja tarjoa haaleana tai kylmänä. Kumoa hyytyneet panna cotat tarjoilulautasille ja koristele kastikkeella. Tarjoa loppukastike erikseen.

Loppuillan hengailuun oli cheddar-kuutioita sekä paria eri portter-olutta: Aldaris Porteris sekä London Porter. Tosin cheddar-kuutioita ei kukaan enää jaksanut syödä...

Vielä hengaillaan,
Woops

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Hautajaispäivä

Tänään oli pikkuveljeni Timin, Myn enon, hautajaiset. Aamulla kävimme hakemassa kukkaset ja lounaan jälkeen valmistauduimme hautajaisiin. Kortin kukkiin My kirjoitti jo maanantaina.




Myn isi kuljetti vanhempiani hautajaisiin ja minä, My sekä veljeni saimme kyydin Myn vaarilta eli Myn isin isiltä. Kyytiä odotellessa My oli vielä varsin touhukkaalla tuulella.


Hautajaisiin tuli enemmän vieraita kuin osasin odottakaan. Tim oli pidetty ja tärkeä kaikkialla, missä oli elämässään kulkenut ja osallistunut.


My osasi olla uskomattoman hienosti, Timiä kunnioittaen, hautajaisten ajan. Pappi puhui kauniisti. Surullista toki oli ja jälleen kerran toivoin, että veljeni olisi vielä kanssamme. Mylläkin tuli kyyneleet silmiin useaan otteeseen.

Kappelista hautapaikalle My kulki urheasti ja arvokkaasti arkun perässä kantaen omaa kukkakimppuaan.


Arkku laskettiin, My heitti kouralliseen hiekkaa hautaan muiden heittäessä yksittäisiä kukkia. Hautakupu laskettiin paikoilleen, laskimme kukat kuvun päälle. Omaan korttiini kirjoitin Leena Laulajaisen runon Nallen matkalaulu:

Pieni nalle uuvuksissa tietä pitkin astelee.
Kevätsade tuhma kade nallen tassut kastelee.
Mutta pian saavutaan Otsometsän kummilaan.
Siellä kuono pyyhitään, tassut kuivataan.


Hautajaisten jälkeen oli vielä muistotilaisuus kahvitteluineen...My kevensi sopivasti muuten niin surullista tilaisuutta.

Minulla on edelleenkin kaksi veljeä, sillä Tim elää aina muistoissani. Myllä on edelleen kaksi enoa, sillä toinen vaan on enkeli-eno.

Rakas pikkuveli, lepää rauhassa, nyt olet perillä.
Woops

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäiväviikonloppu

Eilen meni puoli päivää tyhjennellessä veljeni asuntoa. My oli iso apu kun lajiteltiin tavaroita eli mitä kuskataan minnekin. Samalla My muisteli kauniisti Tim-enoaan. 

Eilen illalla lämmitettiin kotona sauna ja ennen saunaa leikkasin Myn hiukset...20cm lyhyemmiksi. Yksi tupsu korkkiruuvikiharoita piti ottaa talteen. ;-) Myn hiukset saa edelleen ponnarille ja kihartuvatkin. My haluaa pitää hiuksiaan auki, joten My itsekin ymmärsi, että voisi olla helpompaa jos hiukset olisivat lyhyemmät. Eivät mene niin pahaan takkuun...kun tuo luonnonkiharahius takkuuntuu muutenkin helposti...Saunottiin pitkään ja My leikki kylpyhuoneen puolella pesten nukkejaan.

Tänään sitten vietettiin isänpäivää. My vei isilleen aamulla sänkyyn päiväkodissa tekemänsä lahjan ja kortin. Myn isi sai siis tänä aamuna juoda makoisat kahvit Myn maalaamasta mukista.


Aamua vietettiin hitaaseen tahtiin ja My viihtyi yöpaidassa melkein kymmeneen. Katseli digiboksille tallennettuja Touhukkaat-ohjelmia...hyvinkin toiminnallisesti touhuten. Sain tänä aamuna valmiiksi Mylle sateenkaari-villasukat...ne piti tietenkin saada heti jalkaan kuten kuvasta näkyy.


Aamupäivän aikana puuhailin Myn kanssa. Muunmuassa järjestimme Myn askastelu-piirustusväline-laatikot. Sillä aikaa Myn isi kokkasi meille lounaaksi kanakeittoa. Lounaan jälkeen yritin tunnin nukuttaa Mytä päiväunille. Ei nukahtanut, mutta lepäsi ainakin. 

Iltapäivällä kävimme vanhempieni luona. Veimme mukanamme herkkuja kahvipöytään. Mylle maistui varsinkin namit. My vei mofalleen eli isälleni tekemänsä kortin. Samalla reissulla kävimme myös Tuusulassa kukkatalossa tilaamassa kukkakimput veljeni hautajaisiin keskiviikoksi. Jotenkin surullista kun My kertoi kukkakauppiaalle, että "Minun rakas enoni on kuollut ja me haluamme kukkia hautajaisiin, minäkin haluan oman kimpun sinistä ja valkoista." Keskiviikkona käymme aamusta hakemassa tilaamamme kimput, tänään My sai ostaa kaksi kukkaa kotiin.



Nyt hissuksiin iltapuuhiin,
Woops

tiistai 8. marraskuuta 2011

Småfolkin talvikokoelma 2011

Nyt se olisi tarjolla...nimittäin Småfolkin talvikokoelma 2011.

Ehkä joku näistä voisi kotiutua meille.





Woops

lauantai 5. marraskuuta 2011

Pyhäinpäivän viettoa

Ei, emme lähteneet tänään hautausmaakierrokselle kuten varmaan aika monilla muilla on tapana. On meillä rakkaita, joita muistaa, mutta itseäni stressaa käydä hautausmailla "ruuhkapäivinä" kun ei meinaa saada autoansakaan parkkiin...

Nukuimme tänään kaikki yli seitsemään. Aamupuuhia teimme suht rauhalliseen tahtiin ja puoli kymmenen aikoihin My, minä ja Myn isi lähdimme Timin asunnolle hakemaan ensimmäisen isomman satsin tavaroita. My alkuviikosta sanoi itse, että haluaisi nähdä Timin asunnon. Emme valitettavasti ehtineet vierailla siellä Timin vielä eläessä. Tänään My meinasi muuttaa mielensä kun kuulemma pelkäsi. Kun kysyin, mitä My pelkää oli vastaus: "Päiväkodissa yksi poika sanoi, että siellä Timin kotona on pyssyjä." No, ei todellakaan ole koskaan ollut...Joten oli hyvä idea vähän pakollakin viedä My Timin kodille, jotta Mylle jää realistinen mielikuva eikä mikään mielikuvituksen kuva. My itsekin oli tyytyväinen, että otimme kuitenkin hänet mukaan. Aikansa My tutkiskeli, millainen koti Timillä oli. Kerroimme Mylle, että kun joku läheinen kuolee, niin silloin omaisten tehtävä on järjestää tavarat pois kuolleen kotoa, koska kuolleet eivät enää tarvitse tavaroitaan eivätkä kotiaan. Että ei ole mitään pelättävää. Sitten 4-vuotias luonnollisesti halusikin jo pihalle leikkimään. Joten minä lähdin Myn kanssa pihalle ja Myn isi sekä isäni pakkailivat tavaroita sillä aikaa.


My otti asunnoltaa itselleen muistoksi Timistä alla näkyvän tyynyn, jonka My viime jouluna valitse Timi-enolleen joululahjaksi.


Kotiin tulimme lounaalle. Sitten My lepäili huoneessaan satu-levyä kuunnellen. Iltapäivällä vein meillä maanantaista lähtien yöpyneen veljeni omaan kotiinsa. Arki alkaa siis pikkuhiljaa sujua edes jossain määrin ja pahin suru Timin kuolemasta helpottaa. Monenlaista ajatusta kyllä pyörii vielä päässä, suru on enemmän tai vähemmän läsnä...mutta hetki ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin. My reagoi enonsa kuolemaan selvästi. Alkuun oli selvästi normaalia kiltimpi, torstaista lähtien on ollut meihin takertumista eli emme saisi lähteä minnekään, koska My pelkää menettävänsä meidätkin. Nyt tänään on tullut "räjähdysherkkyys" eli My saa "raivarinpoikasia" ihan mitättömistä asioista. Ja muutamaan otteeseen tänään on huutanut kirosanoja täyttä raivoa...ja sellaista My ei ole ikinä aikaisemmin tehnyt.

Illansuussa Myn ystävä Emma tuli isänsä kanssa meille. My halusi, että meillä olisi edes pienet halloween-juhlat. Koska arkisten asioiden hoitaminen on melko haastavan tuntuista, niin tarjoilut oli hyvin simppelit. Sorminakkeja ja mato-spagettia ja lima-mehua. Eilen My teki Jaani-enonsa kanssa koristeet jo valmiiksi itse piirtämällä (kummituksia, hirviöitä ja kurpitsoja). Aterian jälkeen My järjesti Emman kanssa meille hienon esityksen. 

Ensimmäinen kappale oli "Inke tinki minki".


Toisen kappaleen My improvisoi eli keksi laulun ja sen sanat sitä mukaa kuin esiintyi ottaen aiheen Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli-maalauksesta. Laulun nimikin on siis Haavoittunut enkeli, sävellys ja sanoitus My. Ei voi kuin taas kerran ihmetellä Mytä, vaikka olenkin hänen äitinsä, niin on kyllä mielestäni ihan oikeasti lahjakas.


Emman vierailu oli Mylle todella tärkeä. My lauloi Emmalle tämän lähtiessä kotiin vielä "olet paras ystäväni". Ja meille vanhemmillekin oli kiva, että oli jotain "normaalia".

Woops

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Variksenpelätin

My yllätti meidät tänä iltana upealla projektillansa: My teki ihan itse alusta loppuun upean variksenpelättimen.




Me vain katselimme Mytä touhuamassa, Myn haltijakumminkin oli meillä käymässä.

Onneksi meillä on oma ihana ilopillerimme My. Se tekee tällä hetkellä muuten niin vaikeasta, surullisesta ja jotenkin vielä niin kaoottisesta elämäntilanteesta edes vähän helpomman. Myn takia arjen rutiineista pidetään kiinni, vaikka ei meistä vanhemmista kumpikaan ole vielä lähtenyt töihin sen jälkeen kun saimme maanantaina tietää veljeni kuolleen. My ihanana itsenään tuo väkisinkin iloa iltoihimme...päivät My on ollut päiväkodissa. Se on Mylle parempi kuin seurata vanhempiensa surunkäsittelyä aamusta iltaan. Itse en tiedä, milloin pystyn menemään takaisin töihin. Ensin on aika surra.

My siis jatkaa arkeaan suht tavalliseen tapaan. Juttelee tietenkin silloin tällöin Tim-enostaan ja kyselee kuolemasta. Miettii ja pohtii, ymmärtää minkä ymmärtää. Tämän hetkinen Myn tulkinta on kutakuinkin tällainen: "Timi on enkelinä pilvien päällä. Sillä on siivet. Siellä on myös Peppi Pitkätossun äiti. Yhdessä ne varmaan paistaa lettuja auringolla, koska pilvissä ei ole hellaa. Siellä on varmaan myös Jaani-enon pupu Jipsukin kun se on kuollut. Ja äiti se orava, joka me nähtiin tiellä kuolleena."

Woops

P.S. My muuten piilotti illanpäätteeksi tuon variksenpelättimen jekuksi Jaani-enonsa petiin peiton alle. Toinen veljeni on siis ollut yöt meillä maanantaista lähtien, yhdessä on helpompaa.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Kuolema pysäyttää

Mietin, kirjoitanko tästä blogiin vai en. Päätin kirjoittaa, koska arkemme ja elämämme on muuttunut yhdessä hetkessä. Tim-veljeni, Myn toinen eno, on kuollut, yllättäen. Oma suruni on suuri ja voin vain kuvitella, miten sietämätön vanhempiemme suru on.

Koko maailma on pysähtynyt ja mikään ei muutu ennalleen. Tässä samalla joutuu myös miettimään, miten auttaa Mytä. Miten puhua lapsen kanssa kuolemasta? Miten elää omaa suruaan ja pitää silti Myn elämä turvallisena?

MLL:n sivuilla on artikkeli siitä, miten lapsen kanssa voi käsitellä kuolemaa.


Woops