My lähti reissuun

Eilinen oli iso päivä Mylle, minulle ja Myn isille. My nimittäin lähti ensimmäistä kertaa ulkomaille ilman meitä vanhempia ja yli viikoksi...ellei tosi kova ikävä tule aikaisemmin.

Tai ehkä tuo ulkomaille on suhteellista, tutuissa paikoissa My on ja kilometrejä laskiessa jopa lähempänä kuin jos olisi lähtenyt esim. Tampereelle.

My siis eilen Eestiin vaarinsa kanssa ja palailee ilmeisesti ensi viikon lauantaina. Ovat Tallinnassa ja mökillä Kivi-Vigalassa säiden mukaan. Myllä on serkkupuolensa seurana koko viikon, joten leikkikaveri on aamusta iltaan. Hauskaa siis Myllä on ihan varmasti.

Onneksi sain eilisen päivän vapaata töistä, jotta pääsin myös mukaan saattamaan Mytä satamaan. Matkalla satamaan My oli ihan iloinen ja innoissaan. Terminaalissa Mytä alkoi selvästi jännittämään. Ja kun tuli aika lähteä laivaan ja sanoa heipat, My alkoi puhumaan: "En minä haluakaan lähteä, minä halusinkin tulla saattamaan vain vaarin laivaan." My puhuu ihan samanlaisia lähtiessään reissuun ihan meidänkin kanssa, joten muistutin Mytä, että häntä aina jännittää lähteä reissuun ja hänestä tuntuu kurjalta, mutta perillä tulee aina hyvä mieli ja onkin ihan hauskaan. Viimereissulla meidän kanssa My osasi jo itse pukea sanoiksi tämän. Joten halattiin jättisuuret halit ja tulihan siinä itku Mylle ja melkein minullekin. My vielä sanoi itkuisena: "Minun tulee ikävä sinua äiti." Tuntui ahdistavalta jättää My vaarinsa kanssa jonoon kävelemään laivaan ja kävellä itse ulos terminaalista. Jäimme vielä vilkuttamaan ulos ja varmistamaan, että My käveli laivaan.

My ei ole koskaan ollut yli kahta vuorokautta erossa meistä vanhemmista...ja niinkin pitkään vain kerran. Joten eilinen oli iso päivä meille kaikille. 

Ikävästä puhuimme Myn kanssa moneen kertaan. Kerroin, että saa tulla ikävä ja sellaiselta välillä tuntuukin kun on reissussa ja erossa. Puhuin, että kun on ikävä, voi soittaa meille ja ikävä tuntuu kurjalta vähän aikaa, mutta menee sitten ohi.

Katsotaan, miten viikko sujuu. My ainakin on hänelle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa ja paikatkin ovat tuoreessa muistissa tämän kesän Eestin reissultamme. Ja ihanaa on sekin, että My saa vielä yhden ylimääräisen lomaviikon.

Mitähän sitä itse tekisi viikon lapsettomana? No, ihan työviikko on edessä...mutta silti tosi paljon omaa aikaa ja yhteistä aikaa miehen kanssa. 

Kiirettömästi,

Woops