Luovaa sumplimista

Aamut ei ihan aina mene niin sujuvasti...varmaan ihan yleinen ilmiö muissakin perheissä. Tämä aamu oli taas niitä aamuja, että sai olla hoksottimet herkkänä ja mielikuvitus rikkaana, jotta päästiin kaikki ajoissa matkaan.

My heräsi vähän yli puoli seitsemän ja haukkui meidät vanhemmat samantien pölkkypäiksi. Että hyvää huomenta vaan. No, annettiin Myn jupista ja saatiin syömään aamupalaa sekä katsomaan lastenohjelmia sillä aikaa kun itse tehtiin omia aamupuuhia. 

Okei, My sai aamupalansa syötyä ja me vanhemmat saimme itsemme valmiiksi. Myn piti alkaa pukeutumaan. "En ikinä pue!" kuului kiukkuinen huuto. "Yök, mitkä vaatteet! En laita haalaria, mä haluun takin ja housut!" Ja sitten perustellaan, että nyt kun on lätäkkökausi, niin ulkovaatteena päiväkotiin laitetaan haalari, koska My kuitenkin ui lätäköissä ja takinhelmasta vesi pujahtaa kastelemaan kaikki vaatteet. Ja kurahousutkin on helpompi pukea haalarin päälle. "Mä en pue mitään enkä varsinkaan haalaria!" jatkuu kiukku Myn huoneessa. "Enkä mä haluu laittaa tota ällöä hametta!" No, kun kiukku kuulostaa vähän hiljenneeltä, menen neuvottelemaan päivävaatteista sillä niistä voin antaa periksi. Saamme valkattua Mylle mieluiset päivävaatteet.

Tällä välin Myn isi on lähdössä käyttämään koiria ulkona. Minun pitäisi pian lähteä itse töihin ja My pitäisi saada valmiiksi lähtemään isinsä kanssa kohti päiväkotia. Jupina haalarista on loppunut hetkeksi. Houkuttelen Myn mukaan jekkuilemaan: "Tehdäänkö isille jekku. Puetaan sut ihan valmiiksi kun isi on ulkona koirien kanssa. Ja siirretään eteisen kelloa tunti eteenpäin.  Juksataan, että miten isillä on voinut mennä tunti koirien kanssa ja että me ollaan kaikki nyt ihan kamalan myöhässä." My innostuu mukaan juoneen. Ulkovaatteet menee sujuvasti päälle ja minä siirrän kelloa tunnin eteenpäin. (Onpahan jo valmiiksi kesäajassa.)

Isi tulee koirien kanssa sisään ja me odotamme Myn kanssa vaatteet päällä. "Isi, miks sulla meni tunti. Me ollaan ootettu sua jo tunti ja nyt me ollaan ihan myöhässä." jekkuilee My. Isi ymmärtää jekun ja lähtee mukaan. "Voi ei, miten isillä nyt niin pääsi aika kulumaan ulkona." My hekottelee "juksattuaan" isiä ja lähtee naureskellen päiväkotiin.

Joo, aamusta vielä jaksaa keksiä ja sumplia luovasti, mutta illalla alkaa kyllä olemaan luovuus jo vähissä.

Woops