Keuhkokuumeessa

Tämä viikonloppu ei sitten tule menemään ihan niinkuin oli suunnitelmissa. My on ollut viime lauantaista lähtien lievässä flunssa eli lähinnä yskässä ja vähän nuhainen. Kuumetta tai lämpöä ei viikon aikana ole ollut ja My on jaksanut olla päiväkodissa ihan hyvin. Eilen illalla My oli tosi väsynyt vaikka olikin nukkunut päiväunet päiväkodissa. Tänä aamuna yskä oli selvästi pahempi, nenä tukossa, päätä ja silmiä kuulemma särki ja hetken valveilla olon jälkeen mittasin Myltä kuumetta 39,1 astetta. Joten heti lääkäriin kun kuume tuli vasta flunssan tässä vaiheessa.

My on ollut vain kerran aikaisemmin näin kipeä. Tuntuu niin surkealta kun oma pieni on ihan kivuissaan ja tulikuuma. Lääkärin diagnoosi oli vähintäänkin keuhkoputkentulehdus, mutta todennäköisesti keuhkokuume, koska vasen puoli keuhkoista rohisi pahasti. Eli antibioottikuuri, särkylääkettä, nenäsuihketta ja yskänlääkettä. Onneksi meillä oli rattaat mukana, koska My ei todellakaan jaksanut kävellä eikä pysynyt edes hereillä kun käytiin lääkärin jälkeen vielä apteekissa. Pahimpaan oloon ennen kuin saatiin lääkkeet hyräilin Mylle "Puff-lohikäärme" laulua. Olen hyräillyt sitä Mylle jo kun odotin Mytä ja sen hyräily lohduttaa ja rauhoittaa Mytä vielä nykyäänkin.

Paluumatka lääkäristä oli episodi sinänsä. Ilmeisesti korkean kuumeen ja runsaan liman takia My oksensi autossa syliinsä ja takapenkille. No, ei siinä paljoa voinut tehdä. Onneksi oli unohtunut yksi pyyhe autoon, niin sai pahimmat pyyhittyä pois Myn sylistä...Kotiin päästyä siis My suihkuun, pyykkiä pyörimään, turvaistuin autosta odottamaan päällisten pesua, auton penkkien pesu...ja Mylle juotavaa ja syötävää, neljää eri lääkettä...

Ja itse olin jo aikaisemmin tällä viikolla sopinut lähteväni kukkaostoksille ystävän kanssa tänään puolilta päivin. Hetken mietin, voinko lähteä? Olenko huono äiti, jos jätän potilaan isin hoidettavaksi ja lähden ystävän kanssa viettämään hauskaa iltapäivää? Pidin kuitenkin suunnitelmasta kiinni. My pärjäisi muutaman tunnin isinsä kanssa. Joten melkoisen aamupäivän jälkeen ehdin juuri ja juuri sovittuun aikaan noutamaan ystävän kyytiin.

Kävimme ostamassa syyskukki Tuusulan Kukkatalosta. Sen jälkeen kävimme kahvilla sekä pikku shoppailuilla. Ja koko ajan juteltiin mukavia. Teki hyvää minulle.

Kotona odottikin sitten paluu arkeen. My oli pirteämmässä kunnossa kuin aamupäivällä. Kuume kuitenkin nousee näköjään taas iltaa kohden huolimatta särkylääkkeitä. Toivotaan, että antibiootti alkaa tepsiä. My itse pelästyi kun kuuli sairastavansa keuhkokuumetta: "Sehän on kuolemantauti! Kuolenko minä? Marikissa (Astrid Lindgren) Abbella oli keuhkokuume ja se oli kuolemantauti. Ei tiedetty yhdeksään päivään kuoleeko se vai ei." Lohdutin Mytä, että ei hän kuole kun nykyään on hyviä lääkkeitä ja ennen vanhaan mihin Marikki-tarina sijoittuu ei ollut sellaisia lääkkeitä. Mutta on tässä äidillä huoli pienestään, toivottavasti My paranee hyvin. Saa nähdä, milloin on päiväkotikuntoinen...mutta enpä murehdi sitä nyt.

Woops