Ensimmäistä kertaa eläessään My uskalsi virpomaan! Vähän jo mietin, että uskaltaako tänäkään vuonna, mutta uskalsi! Ja taitaa uskaltaa ensi vuonnakin, kun pääsi virpomisen makuun...
Eli virpomisoksia tehtiin eilen ja vielä tänäänkin aamulla. Noitameikki on ihan Myn omaa käsialaa kuten myös vaatevalinta virpomiseen (=valkoinen t-paita ja farkkuhame).
Lounaan jälkeen My uskalsi lähteä liikenteeseen ihan omaan rappuun minun kanssani. No, harmiksi ystävä naapurissa ei ollut kotona, sitä ovikelloa My uskalsi soittaa ihan itse. Yläkerrassa Mytä jo jännitti kovasti ja minun oli soitettava ovikelloa Myn puolesta. Yläkerrassamme asuu mukava pariskunta kera mäyräkoiran (mäyräkoiria siis riittää rapussamme...) ja My ihan itse halusi mennä heille virpomaan. Ja hienosti sujui virpominen. Palkaksi My sai kaksi suklaamunaa sekä pusuja koiralta. ;-) Kotona My sitten oli aivan innoissaan kun taisi vihdoinkin tajuta, että virpoessa saa namia palkaksi. Kyllä oli riemu suklaata mussuttaessa!
Hetken kuluttua piti sitten päästä jo naapurirappuunkin kokeilemaan onnea parille ovelle, jotta saisi lisää namia... :-D
Itse olen viettänyt iltapäivän orkesteritreeneissä ja huomenna olisi kevään viimeinen konsertti...onneksi. Ei sillä, ettenkö nauttisi soittamisesta ja esiintymisestä kaikessa jännityksessään, mutta kärsin jo rasitusperäisestä niveltulehduksesta vasemmassa kädessäni, joten kiva saada käsi lepoon...koska nyt soittaminen menee sisulla tulehduskipulääkkeen voimin.
Tervetuloa siis konserttiin!
Woops
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti