Ei, emme lähteneet tänään hautausmaakierrokselle kuten varmaan aika monilla muilla on tapana. On meillä rakkaita, joita muistaa, mutta itseäni stressaa käydä hautausmailla "ruuhkapäivinä" kun ei meinaa saada autoansakaan parkkiin...
Nukuimme tänään kaikki yli seitsemään. Aamupuuhia teimme suht rauhalliseen tahtiin ja puoli kymmenen aikoihin My, minä ja Myn isi lähdimme Timin asunnolle hakemaan ensimmäisen isomman satsin tavaroita. My alkuviikosta sanoi itse, että haluaisi nähdä Timin asunnon. Emme valitettavasti ehtineet vierailla siellä Timin vielä eläessä. Tänään My meinasi muuttaa mielensä kun kuulemma pelkäsi. Kun kysyin, mitä My pelkää oli vastaus: "Päiväkodissa yksi poika sanoi, että siellä Timin kotona on pyssyjä." No, ei todellakaan ole koskaan ollut...Joten oli hyvä idea vähän pakollakin viedä My Timin kodille, jotta Mylle jää realistinen mielikuva eikä mikään mielikuvituksen kuva. My itsekin oli tyytyväinen, että otimme kuitenkin hänet mukaan. Aikansa My tutkiskeli, millainen koti Timillä oli. Kerroimme Mylle, että kun joku läheinen kuolee, niin silloin omaisten tehtävä on järjestää tavarat pois kuolleen kotoa, koska kuolleet eivät enää tarvitse tavaroitaan eivätkä kotiaan. Että ei ole mitään pelättävää. Sitten 4-vuotias luonnollisesti halusikin jo pihalle leikkimään. Joten minä lähdin Myn kanssa pihalle ja Myn isi sekä isäni pakkailivat tavaroita sillä aikaa.
My otti asunnoltaa itselleen muistoksi Timistä alla näkyvän tyynyn, jonka My viime jouluna valitse Timi-enolleen joululahjaksi.
Kotiin tulimme lounaalle. Sitten My lepäili huoneessaan satu-levyä kuunnellen. Iltapäivällä vein meillä maanantaista lähtien yöpyneen veljeni omaan kotiinsa. Arki alkaa siis pikkuhiljaa sujua edes jossain määrin ja pahin suru Timin kuolemasta helpottaa. Monenlaista ajatusta kyllä pyörii vielä päässä, suru on enemmän tai vähemmän läsnä...mutta hetki ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin. My reagoi enonsa kuolemaan selvästi. Alkuun oli selvästi normaalia kiltimpi, torstaista lähtien on ollut meihin takertumista eli emme saisi lähteä minnekään, koska My pelkää menettävänsä meidätkin. Nyt tänään on tullut "räjähdysherkkyys" eli My saa "raivarinpoikasia" ihan mitättömistä asioista. Ja muutamaan otteeseen tänään on huutanut kirosanoja täyttä raivoa...ja sellaista My ei ole ikinä aikaisemmin tehnyt.
Illansuussa Myn ystävä Emma tuli isänsä kanssa meille. My halusi, että meillä olisi edes pienet halloween-juhlat. Koska arkisten asioiden hoitaminen on melko haastavan tuntuista, niin tarjoilut oli hyvin simppelit. Sorminakkeja ja mato-spagettia ja lima-mehua. Eilen My teki Jaani-enonsa kanssa koristeet jo valmiiksi itse piirtämällä (kummituksia, hirviöitä ja kurpitsoja). Aterian jälkeen My järjesti Emman kanssa meille hienon esityksen.
Ensimmäinen kappale oli "Inke tinki minki".
Toisen kappaleen My improvisoi eli keksi laulun ja sen sanat sitä mukaa kuin esiintyi ottaen aiheen Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli-maalauksesta. Laulun nimikin on siis Haavoittunut enkeli, sävellys ja sanoitus My. Ei voi kuin taas kerran ihmetellä Mytä, vaikka olenkin hänen äitinsä, niin on kyllä mielestäni ihan oikeasti lahjakas.
Emman vierailu oli Mylle todella tärkeä. My lauloi Emmalle tämän lähtiessä kotiin vielä "olet paras ystäväni". Ja meille vanhemmillekin oli kiva, että oli jotain "normaalia".
Woops
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti