Tänään oli pikkuveljeni Timin, Myn enon, hautajaiset. Aamulla kävimme hakemassa kukkaset ja lounaan jälkeen valmistauduimme hautajaisiin. Kortin kukkiin My kirjoitti jo maanantaina.
Myn isi kuljetti vanhempiani hautajaisiin ja minä, My sekä veljeni saimme kyydin Myn vaarilta eli Myn isin isiltä. Kyytiä odotellessa My oli vielä varsin touhukkaalla tuulella.
Hautajaisiin tuli enemmän vieraita kuin osasin odottakaan. Tim oli pidetty ja tärkeä kaikkialla, missä oli elämässään kulkenut ja osallistunut.
My osasi olla uskomattoman hienosti, Timiä kunnioittaen, hautajaisten ajan. Pappi puhui kauniisti. Surullista toki oli ja jälleen kerran toivoin, että veljeni olisi vielä kanssamme. Mylläkin tuli kyyneleet silmiin useaan otteeseen.
Kappelista hautapaikalle My kulki urheasti ja arvokkaasti arkun perässä kantaen omaa kukkakimppuaan.
Arkku laskettiin, My heitti kouralliseen hiekkaa hautaan muiden heittäessä yksittäisiä kukkia. Hautakupu laskettiin paikoilleen, laskimme kukat kuvun päälle. Omaan korttiini kirjoitin Leena Laulajaisen runon Nallen matkalaulu:
Pieni nalle uuvuksissa tietä pitkin astelee.
Kevätsade tuhma kade nallen tassut kastelee.
Mutta pian saavutaan Otsometsän kummilaan.
Siellä kuono pyyhitään, tassut kuivataan.
Hautajaisten jälkeen oli vielä muistotilaisuus kahvitteluineen...My kevensi sopivasti muuten niin surullista tilaisuutta.
Minulla on edelleenkin kaksi veljeä, sillä Tim elää aina muistoissani. Myllä on edelleen kaksi enoa, sillä toinen vaan on enkeli-eno.
Rakas pikkuveli, lepää rauhassa, nyt olet perillä.
Woops
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti