lauantai 3. elokuuta 2013

Ensimmäinen "vauvani"

My, isinsä sekä nuorempi mäyräkoiramme Ronja lähtivät eilen iltapäivällä viikonlopunviettoon Myn mummin mökille. Minä jäin kotiin mäyräkoiramme Rosan kanssa.

Rosa on ensimmäinen "vauvani". Rosa on häälahjamme. Kun menimme Myn isin kanssa naimisiin, meillä oli jo kaikenlaista tavaraa riittämiin. Niinpä pyysimme rahaa mäyräkoiranpentuun.

Muistan, kun hain Rosan kotiin Myn haltijakummin kanssa kesällä 2002 (Rosa on siis 11 vuotta nyt). Pikkuinen itki kovasti. Muistan, kun ensimmäiset yöt lohdutin pientä sylissä nukkumaan.

Rosa on uskomattoman fiksu, todella kiltti ja erittäin ketterä. Nuorempana kiipesi mitä ihmeellisempiin paikkoihin ja välillä uikutti pelastamaan alas.




Rosa on oppinut kaiken kuin itsestään: Hihna laitettiin kaulaan ja Rosa käveli vierellä. Mentiin ulos ja teki hädät. Istu ja Rosa istui. "Käy pökköömään" ja Rosa kävi maahan.

Kun Rosa oli nuori, meillä oli hetken aikaa eläkkeelle jäänyt opaskoira Fanni. Tällä selitämme sen, että Rosa on erittäin ahne ja aina valmis herkuttelemaan.


Sen verran mäyräkoira on, että kanimme Jipsun kanssa eivät samaan aikaan voineet jaloitella. (Ja edesmennyt Jipsu ei meillä kauan voinut olla kun tulin allergiseksi, onneksi veljeni tarjosi Jipsulle kodin moniksi vuosiksi.)


Rosan kanssa on valvottu monia öitä. Ensimmäisen kerran kun Rosa oli 4 kk vanha...oli mennyt syömään kiven ja nitojan niitin, hengenlähtö ei ollut kaukana. Pari muutakin kertaa Rosa on ollut todella sairas. Aina ollaan hoidettu ja valvottu vierellä. Kerran Rosalla oli mäyräkoirahalvaus eli välilevytyrä, siitäkin selvittiin eikä selkä sen jälkeen ole enää onneksi oireillut.

Nuoremmalle mäykyllemme Ronjalle Rosa on ollut mainio korvike-emo sekä kaveri. Myn hoitamiseen Rosa on osallistunut Myn syntymästä lähtien taivasti.

Neljä vuotta sitten Rosa sairastui sydämen vajaatoimintaan. Rosa luhistui Myn mummin mökin pihalle ja oli lähes tajuton. Ajoin oman Jyväskylä-rallini, jotta saimme Rosan lääkäriin. Luhistumisen syy ei selvinnyt, mutta Rosalla todettiin vakava sydäntauti. Se ensimmäinen lääkäri lupasi Rosalle 1-2 elinvuotta.




Vakuutusyhtiön kauhuksi Rosaa elää edelleen. ;-) Tämän kesän kontrollissa Rosan sydänlääkäri ennusti Rosalle vuosia yhdestä kahteen sydämen puolesta...ellei muuta tule.

Mutta...olen siis saanut viettää Rosan kanssa laatuviikonloppua kahdestaan. Eilen saunoimme kunnolla. Nukuimme todella pitkät yöunet. Ja tänään kävimme Helsingin keskustassa shoppailemassa. Kun Rosa oli pentu, kävin hänen kanssaan useinkin Hesan keskustassa. Tänään Rosa löysi itselleen Stokkalta rasiallisen maustettuja puruluita sekä hurmasi kymmeniä ihmisiä. Stokka on niitä harvoja kauppoja, jonne koirat ovat tervetulleita. Ja myyjät osoittavat sen lämpimästi. Kävimme Marimekon myymälässä...en löytänyt etsimääni, mutta kolme myyjää sekä useampi turisti tulivat onnellisiksi saadessaan rapsuttaa hurmaavaa "mummomäyrää". Kävimme myös teekaupassa ja Rosa asioi asiantuntevasti. Nyt iltapäivällä olemme herkutelleen lampaan ulkofilettä sekä katselleet elokuvaa vierekkäin sohvalla.


Rosa on minulle rakas ja tämä viikonloppu kahdestaan on varmasti tärkeä meille kummallekin. Rosalla on ihan erityinen paikka sydämessäni, ihana mäykkyni. "Pikku Popi pikkuinen, isoks kasvoin tahdoin en."

Woops

P.S. Jotain tuli vielä mieleen Rosasta. Rosa on verbaalisesti lahjakas. Ääniskaala on ihan omaa luokkaansa. Tulee kyllä tasan ymmärretyksi. Ja ymmärtää todella monia sanoja. Ja yhden sanan osaa melkein puhtaalla suomenkielellä: "Hauuan". Kuulisittepas! Rosan muisti on myös ihan omaa luokkaansa. Piilottaa jonnekin luun ja muistaa kuukausien päästä paikan. Ja saunasta: Rosa on pennusta lähtien kerjännyt mukaan löylyihin. Nuorempana uikutti ensin kylpyhuoneen ovella, että ovi avattaisiin. Hyppi sitten saunanlauteille ja pyysi laittamaan saunan päälle. Vaikka jo aamusta. ;) Rosa kuuluu myös niihin yksilöihin, jotka hallitsevat "mangustiasennon" täydellisesti. Jos ei muulla, niin sillä viimeistään saa maistiaisen ruokapöydästä. Ja ajokoirakin Rosa on: rakastaa autoilua, mieluiten etupenkillä. Eniten tykkäsi, kun meillä oli rättäri, koska siinä ympäristön tuoksut tuulivat suoraan kuonoon...Rosa on siis mitä mainioin ja ainutlaatuisin "makkara". Kiitän Kataa tästä koirulista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti