Lopetus

On tullut aika lopettaa tämä blogi. My on jo niin iso, että en halua hänen asioistaan kirjoittaa...kirjoittakoon sitten itse joskus jos haluaa. 

Minä olen saanut syksyllä aloittamani täydentävät opinnot loppuun ja aloittanut suoraan opinnoista "uudessa", mielenkiintoisessa työssä. 

My on täyttänyt 7 vuotta ja menossa kouluun syksyllä, päiväkotiuraa on jäljellä enää muutama kuukausi.

Olemme melkoisen uhkarohkeasti ostaneet uuden kodin ja muutto on edessä kesäkuussa. Tuntuu siltä, että kun vuosi sitten tein ratkaisun jättää työt ja lähteä opiskelemaan, on perheellemme tapahtunut toinen toistaan seuraten erittäin positiivisia asioita. Toivotaan, että hyvänkierre jatkuu. 

Myn kanssa-blogi loppuu tähän.

Ihan fiilispohjalta alan kirjoittelemaan "Omalla kujalla-blogia", tervetuloa sen ääreen kunhan tekstiä alkaa tulemaan. :)

Woops

Halloweenia!

Ei, blogi tai sen pitäjä ei ole kadonnut mihinkään...ei vaan ole ollut niin asiaa tai aikaa. Opiskelut vie aikaa ja sitä rataa. Ja reilun kuukauden teimme remppaa...

Tänään vietettiin Myn toiveesta Halloween-juhlia. Se on ollu perinne, Myn ja mymmyn perinne, mutta tänä vuonna juhlat pidettiin meillä ja osallistujiakin oli vähän enemmän.

Herkut oli halloween-teemaiset. Eli "sormi-dippiä"...

..."omena-tekareita"...

...silmämunia sun muuta makeaa...

..."irronneita varpaita"...

..."veristä käsi-boolia"...

...sekä "noita-akan" sämpylöitä päällisineen, kummituksen pusuja, vampyyrin hampaita sun muita matoja. ;)

Hauskaa oli tuntitolkulla ja My viihdytti meitä tanssimalla sekä tarinoimalla. :)

Kauheaa halloweenia!

Woops

"Perheen päivä"

Arki on alkanut ja meidän perheessä se tarkoittaa melko suurta muutosta totuttuun.

Minä aloitin opiskelut viime maanantaina. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että joululomaan asti istun maanantaista torstaihin koulussa klo 17-21. My on päiväkodissa eskarissa...käytännössä klo 10-14 ja sillä välin minä teen tehtäviä, joita ilmeisestikin tulee kotiin aika paljon tämän syksyn aikan. Myn isi lähtee töihin todella aikaisin aamulla, jotta ehtii kotiin viimeistään 16.30...jotta minä ehdin kouluun. Ensimmäisen viikon perusteella me molemmat vanhemmat ehdimme olemaan huomattavasti enemmän Myn kanssa, mikä on varmastikin ihan hyvä asia. Mutta yhteistä aikaa on tosi vähän. Siitä kertonee se, että eilen lauantaiaamuna My totesi, että nyt meillä on "perheen päivä". Ollaan yhdessä. 

No, oltiinhan me. Aamupäivällä mm. kokkailtiin yhdessä koko perhe meille lounas. My paistoi pannulla taitavasti sienet sekä raastoi juustoa.

No, iltapäivällä "perheen päivä" laajeni käsittämään mukaansa Myn mymmyn. Kävimme yhdessä Ikeassa ostoksilla. Toteutan vähän visioitani olohuoneemme suhteen ja My suunnitteli tulevaa omaa huonettaan. Kirjoitti hienosti ostoslistaan mieluisia toiveitaan. Huoneesta tulee "merenalainen" Myn sanojen mukaan: sinistä, vihreää, liilaa ja kaikkea kimaltelevaa. (Juu, My aloitti eskarin, mutta lukee sekä kirjoittaa jo erittäin sujuvasti.) Meillä on tarkoituksena venkslata vähän huoneita. My saa meidän nykyisen makuuhuoneen eli asuntomme suurimman huoneen. Myn nykyisestä huoneesta tulee työhuone. Ja nykyisestä työhuoneesta, kaikista pienimmästä huoneesta, tulee meidän makuuhuoneemme. Mutta tämä tapahtuu kun tapahtuu...

Mutta siis ostoksia tehtiin Ikeassa jo eilen ja tietenkin syötiin välipalaksi jäätelöä. Ja My sekä mymmy laittoivat parasta poseeratessaan. ;)

Tämä päivä vierähti mukavasti rippijuhlien parissa. 

Arjen alkamisen huomaa myös siitä, että Myllä on syysflunssaa. Perjantaina oli kurkku kipeä ja eilen alkoi nuha. Viime yönä valvottiin 03.00-05.00 kun Myllä oli nenä niin tukossa. 

Että semmoista,

Woops

Ensimmäinen "vauvani"

My, isinsä sekä nuorempi mäyräkoiramme Ronja lähtivät eilen iltapäivällä viikonlopunviettoon Myn mummin mökille. Minä jäin kotiin mäyräkoiramme Rosan kanssa.

Rosa on ensimmäinen "vauvani". Rosa on häälahjamme. Kun menimme Myn isin kanssa naimisiin, meillä oli jo kaikenlaista tavaraa riittämiin. Niinpä pyysimme rahaa mäyräkoiranpentuun.

Muistan, kun hain Rosan kotiin Myn haltijakummin kanssa kesällä 2002 (Rosa on siis 11 vuotta nyt). Pikkuinen itki kovasti. Muistan, kun ensimmäiset yöt lohdutin pientä sylissä nukkumaan.

Rosa on uskomattoman fiksu, todella kiltti ja erittäin ketterä. Nuorempana kiipesi mitä ihmeellisempiin paikkoihin ja välillä uikutti pelastamaan alas.

Rosa on oppinut kaiken kuin itsestään: Hihna laitettiin kaulaan ja Rosa käveli vierellä. Mentiin ulos ja teki hädät. Istu ja Rosa istui. "Käy pökköömään" ja Rosa kävi maahan.

Kun Rosa oli nuori, meillä oli hetken aikaa eläkkeelle jäänyt opaskoira Fanni. Tällä selitämme sen, että Rosa on erittäin ahne ja aina valmis herkuttelemaan.

Sen verran mäyräkoira on, että kanimme Jipsun kanssa eivät samaan aikaan voineet jaloitella. (Ja edesmennyt Jipsu ei meillä kauan voinut olla kun tulin allergiseksi, onneksi veljeni tarjosi Jipsulle kodin moniksi vuosiksi.)

Rosan kanssa on valvottu monia öitä. Ensimmäisen kerran kun Rosa oli 4 kk vanha...oli mennyt syömään kiven ja nitojan niitin, hengenlähtö ei ollut kaukana. Pari muutakin kertaa Rosa on ollut todella sairas. Aina ollaan hoidettu ja valvottu vierellä. Kerran Rosalla oli mäyräkoirahalvaus eli välilevytyrä, siitäkin selvittiin eikä selkä sen jälkeen ole enää onneksi oireillut.

Nuoremmalle mäykyllemme Ronjalle Rosa on ollut mainio korvike-emo sekä kaveri. Myn hoitamiseen Rosa on osallistunut Myn syntymästä lähtien taivasti.

Neljä vuotta sitten Rosa sairastui sydämen vajaatoimintaan. Rosa luhistui Myn mummin mökin pihalle ja oli lähes tajuton. Ajoin oman Jyväskylä-rallini, jotta saimme Rosan lääkäriin. Luhistumisen syy ei selvinnyt, mutta Rosalla todettiin vakava sydäntauti. Se ensimmäinen lääkäri lupasi Rosalle 1-2 elinvuotta.

Vakuutusyhtiön kauhuksi Rosaa elää edelleen. ;-) Tämän kesän kontrollissa Rosan sydänlääkäri ennusti Rosalle vuosia yhdestä kahteen sydämen puolesta...ellei muuta tule.

Mutta...olen siis saanut viettää Rosan kanssa laatuviikonloppua kahdestaan. Eilen saunoimme kunnolla. Nukuimme todella pitkät yöunet. Ja tänään kävimme Helsingin keskustassa shoppailemassa. Kun Rosa oli pentu, kävin hänen kanssaan useinkin Hesan keskustassa. Tänään Rosa löysi itselleen Stokkalta rasiallisen maustettuja puruluita sekä hurmasi kymmeniä ihmisiä. Stokka on niitä harvoja kauppoja, jonne koirat ovat tervetulleita. Ja myyjät osoittavat sen lämpimästi. Kävimme Marimekon myymälässä...en löytänyt etsimääni, mutta kolme myyjää sekä useampi turisti tulivat onnellisiksi saadessaan rapsuttaa hurmaavaa "mummomäyrää". Kävimme myös teekaupassa ja Rosa asioi asiantuntevasti. Nyt iltapäivällä olemme herkutelleen lampaan ulkofilettä sekä katselleet elokuvaa vierekkäin sohvalla.

Rosa on minulle rakas ja tämä viikonloppu kahdestaan on varmasti tärkeä meille kummallekin. Rosalla on ihan erityinen paikka sydämessäni, ihana mäykkyni. "Pikku Popi pikkuinen, isoks kasvoin tahdoin en."

Woops

P.S. Jotain tuli vielä mieleen Rosasta. Rosa on verbaalisesti lahjakas. Ääniskaala on ihan omaa luokkaansa. Tulee kyllä tasan ymmärretyksi. Ja ymmärtää todella monia sanoja. Ja yhden sanan osaa melkein puhtaalla suomenkielellä: "Hauuan". Kuulisittepas! Rosan muisti on myös ihan omaa luokkaansa. Piilottaa jonnekin luun ja muistaa kuukausien päästä paikan. Ja saunasta: Rosa on pennusta lähtien kerjännyt mukaan löylyihin. Nuorempana uikutti ensin kylpyhuoneen ovella, että ovi avattaisiin. Hyppi sitten saunanlauteille ja pyysi laittamaan saunan päälle. Vaikka jo aamusta. ;) Rosa kuuluu myös niihin yksilöihin, jotka hallitsevat "mangustiasennon" täydellisesti. Jos ei muulla, niin sillä viimeistään saa maistiaisen ruokapöydästä. Ja ajokoirakin Rosa on: rakastaa autoilua, mieluiten etupenkillä. Eniten tykkäsi, kun meillä oli rättäri, koska siinä ympäristön tuoksut tuulivat suoraan kuonoon...Rosa on siis mitä mainioin ja ainutlaatuisin "makkara". Kiitän Kataa tästä koirulista. 

"Taideleiri"

Käytiin taas Myn kanssa "maailman parhaassa paikassa". Alkuun My ei halunnut lähteä, kun mökillä olisi tuttujen lisäksi uusi tuttavuus Leevi. Vielä ajomatkalla My yritti tyyliin: "Äiti, mitä sä annat palkaks ku sä raahaat mut taas sinne?" (No, en mitään.)

Mutta perillä mieli muuttui varsin nopeaan. Uusi tuttavuus Leevi osoittautuikin Mylle varsin mieluisaksi. Yhden illan aikana muotoutui käsite "nuori pari" tarkoittaen Mytä ja Leeviä. ;-) Että on sitten taas uusi sulhanen Myllä... Ensimmäistä kertaa My halusi mieluummin nukkua pojan kuin äidin vieressä.

Tämän kertainen mökkireissu muotoutui varsinaiseksi "taideleiriksi" kun Myllä oli matkassa vesivärit. My ja Leevi sekä muutkin viettivät muutaman päivän aikana melkoisen tuntimäärin maalaillessa.

Ekana iltana maalailtiin pihalla...paperille, kiviin ja kasvoihinkin.

Myn ja Leevin "kivihamsterit" juttelivat herttaisesti keskenään...

Taiteiluiden välissä syötettiin sorsia. Muistan, kun olin pieni, niin sorsat kävelivät ovelle asti jos ketään ei ollut rannassa, vaatimaan herkkujaan.

Sää ei ollut koko ajan ihan paras mahdollinen, mutta Myllä ei kylmä tullut. On se vaan ihmeellistä, miten toinen pukeutuu pitkähihaisiin ja villasukkiin ja toinen viipottaa bikineissä ihan lämpimänä. ;-) Niin vaan ollaan erilaisia.

Nimenomaan säiden takia vesivärimaalailusta taisi tulla parasta viihdettä.

Ja tietenkin saunottiin sekä grillailtiin makkaraa.

Että maalailua paperille, kiviin ja ihoon sisälsi reissumme tällä kertaa. Ja aikuisten kesken oli mitä hilpein kortipeluuilta juniori-osaston nukahdettua. En oikeasti muista, milloin viimeksi olisin nauranut yhtä paljon!

Woops

Täytyyhän Suomelinnassa käydä

Jos asuu pääkaupunkiseudulla, niin täytyyhän Suomenlinnassa käydä ainakin kerran kesässä. Me päätimme lähteä hellettä pakoon Suomelinnaan...siellä kun kuitenkin on edes vähän viileämpää. ;-)

Evässalaatin eli Myn lempparin, kanasalaatin, teimme valmiiksi jo eilen illalla. Tänään sitten vaan herättiin, pakattiin ja lähdettiin.

Matkalla My viihtyi kun isinsä kyseli "koulutehtäviä" Myn pyynnöstä. My osaa kyllä ihan käsittämättömän hyvin yhteen- ja vähenneslaskua, helppoja kertolaskuja sekä ensimmäistä kertaa vähän jakolaskujakin. Ihan käsittämätön tapaus...kyllä minä vaan muistan hikisenä miettineeni plussia ja miinuksia vasta koulussa...My on vasta menossa eskariin ja lukee, laskee sekä tietää vaikka mitä.

Suomenlinnassa kävelimme vähitellen kohti Kustaanmiekkaa.

Eväitä eli lounastamme pysähdyimme syömään näihin maisemiin. Huomatkaa vielä tässä vaiheessa erittäin kirkas sininen taivas.

Lounaan jälkeen jaksoi lähteä koluamaan luolia, ne on Myn mielestä tosi jänniä ja mielenkiintoisia.

Yhtäkkiä merelle alkoi ilmestyä sumua. 

Ja se sumu oli tosi sakea. Näettekö purjeveneen ihan rannan lähellä?

Sumun aikan oli todella kuuma. Ja melkein yhtä nopeasti kuin sumu tulikin niin se hävisikin.

Kuumuus kävi kyllä voimille, vaikka kaikki joimme reilusti vettä. Takaisin päin Kustaanmiekasta kävelimme pysähtyen useamman kerran lepäämään. Ja Vesikko-sukellusvenettäkin kävimme ihmettelemässä ihan sisältä asti.

Viisi tuntia vierähti Suomelinnassa nopeaan. Palatessamme My sai vielä syödä lemppareitaan belgialaisiavohveleita kauppatorilla. Kävimme myös Kiseleffin talossa saunakaupassa ostoksilla. Sekä lemppariteekaupassamme Chayassa ostamassa vähän lisää herkullisia haudutettavia.

Kyllä tuntuu jaloissa, että on tänään kävellyt.

Woops

Maailman parhaimmassa paikassa

Mitenköhän tämän postauksen aloittasi? 

On olemassa paikka, jossa vietin lapsuuteni kesät. Siellä minun oli aina hyvä olla. Myös äitini vietti siellä kesiä ollessaan lapsi. Se oli kummivanhempieni mökki.

Viimeksi kävin mökillä 18-vuotiaana. Kummivanhempani, maailman ihanimmat ihmiset, kuolivat jokunen vuosi sitten.

Eilen lähdin Myn kanssa kohti mökkiä, maailman parasta paikka. Ei siitä sen enempää, miksi juuri nyt. :)

Oli mahtava fiilis ajella tuttuja mutkia...joita tosin lapsena inhosin matkapahoinvoinnista kärsien. Perillä meitä oltiin vastassa ja voi sitä fiilistä kun soudimme veneellä kohti saarta ja mökkiä. Ja sitä, että sain viedä Myn lapsuuteni rakkaimpaan paikkaan.

Olen kertonut Mylle mökistä sekä kummivanhemmista paljon. Joten My oli innokas näkemään paikan...jännityksestä huolimatta.

'

Mökillä on maailman paras sauna, ihan oikeasti. My halusi auttaa kantamaan pesuvedet järvestä. Ihan niinkuin minä halusin auttaa lapsena.

Ja tämä se on: maailman paras sauna. Mykin totesi näin testattuaan.

Rakastan saunomista. Ja Mykin rakastaa. Tämän saunan löylyt ovat jotain, mitä sanoin ei pysty kuvailemaan. Vaikka sauna on kuuma ja vettä heitetään kunnolla, niin löyly nousee hissukseen...tuntuu, polttaa..mutta mukavasti, nostaa ihon kananlihalle ja koko ajan on hyvä hengittää. Kummisetäni lauloi aina saunassa ja yhden lauluista olen opettanut Mylle. Loput opetan myöhemmin. Kyllä, mekin laulamme saunassa kotona saunalaulun...Mutta mökkiin, saunasta pääsee järveen vilvoittelemaan. Vesi oli nyt aika viileää, mutta kävin kyllä kastautumassa. 

My kävi nukkumaan eilen aika pian saunomisen jälkeen...nukahti puoli yhdeltätoista. Me muut vielä valvoimme, grillasimme makkaraa ja juttelimme. Nukkumaan kävimme yhden jälkeen. Ennen kuin nukahdin, niin totesin, että edelleenkin tällä mökillä on vaan niin hyvä olla.

Tämän päivän puolella Mykin kävi kastautumassa järvessä...tosin vahingossa kun putosi laiturilta pestessään sitä. Onneksi ei sattunut ja vesi ei tosiaankaan ole tuossa syvää.

Ennen kotiinlähtöä piti vielä ikuistaa Myn Herra Tossavainen mökillä. ;-)

Mutta arvaatkaa mikä parasta? Mökille pääsee vaikka uudestaankin. :) 

Ja My haluaakin, että isinsäkin pääsisi maailman parhaaseen saunaan.

Woops