Äitienpäivä

Päivä ainakin alkoi aikaiseen. Viideltä vanhempi mäyräkoiramme Rosa alkoi tökkiä minua hereille. Moista se ei yleensä koskaan tee. Viisas se kyllä on, joten ehkä se tiesi tänään olevan äitienpäivä. No, vartin kuluttua alkoi Myn huoneesta kuulua äänia ja hetken kuluttua My tepasteli sänkymme viereen lahja kädessään kuiskaten "Onnea äiti". Ja voi sitä touhuamisen määrää ja intoa heti aamusta...en edes saanut avata lahjaa itse kun My niin tärkeänä selitti ja halusi auttaa. Paketista löytyi Myn päiväkodissa tekemä ihana pieni pöytäliina. Ja korttikin oli. Ruusun sain jo perjantaina Myn päiväkodin äitienpäivä-aamupalalla.

Puoli yhdeksän jälkeen lähdimme ajamaan Tuusulaan kukkaostoksille. My sai valita itselleen kukkia parvekkeellemme sekä Mymmylleen (eli minun äidilleni) jättisatsin parvekukkia äitienpäiväksi. Kukkakaupan ulkoalueen leikkipaikka kyllä olisi alkuun kiinnostanut enemmän...mutta hetken touhuamisen jälkeen päästiin ostoksillekin.

Ennen kotiinpaluuta käytiin yllättämässä Mymmy ihanilla kukkasilla ja saatiin Myn Mofan (eli isäni) vastaleipomia korvapuusteja mukaan matkaan. My söikin yhden korvapuustin heti lennossa.

Söimme tänäänkin grilliruokaa...aivan ihania lihavartaita (My makkaraa) ja salaattia.

Tänään My nukkui päiväunetkin ja oli aivan onnellinen kun minä nukutin eli kun sai nukahtaa äidin kainaloon. Unien jälkeen syötiin välipalaa eli äitienpäiväkakkua. Ja sitten istutin Myn kanssa Myn parvekekukat laatikkoon.

Iltapäivällä My leikki pihalla pari tuntia isänsä valvomana ja leikkiseuraa riitti eli kolme poikaa...myös se kaikista pojista kivoin eskaripoika sekä vanha tuttu prinssi.

Ja oli ne omat parvekekukat niin tärkeät, että My kävi toivottamassa niillekin hyvää yötä yöunille mennessään.

Woops