Unilla

Eilen illalla My oli nukahdettuaan niin söpö, että otin valokuvan. My oli asetellut tyynyjä jalkojensa alle ja tehnyt itselleen ihanan unipesän.

Niinpä päätin kerätä "parhaimpia" unikuvia Mystä vuosien varrelta.

Nukahtaminen on ollut meillä oikea varsinainen ongelma tähän kevääseen asti. Vauvana My nukahti vain syliin...tai tarkemmin kiinni rintaan tai tuttipulloon. Ja nukkui makoisasti päiväunia niin kauan kuin oli sylissä...yöt sentään nukkui suht ok omassa sängyssään. Sitten kun ei enää ollut rintaa tai tuttipulloa, alkoikin varsinainen nukuttaminen. Kaikkea mahdollista kokeiltiin, iltarutiinit ovat olleet kunnossa vauvasta lähtien....mutta kiukkuavan ja kaikin tavoin vastaan panevan Myn nukuttaminen vei meiltä energiaa ja aikaa ihan tolkuttomasti päivittäin. Ei, emme myöskään yrittäneet nukuttaa liian pirteää lasta. Vasta viime vuonna My oppi rauhoittumaan ja nukahtamaan suht kivuttomasti, kunhan jompi kumpi meistä vanhemmista makasi sängyssä Myn vieressä siihen asti kun My oli nukahtanut. Tänä keväänä My vihdoin oppi nukahtamaan itse eli vasta 4-vuotiaana. Vauvasta lähtien itsenukahtamisen taitoa on yritetty opetella Myn kanssa säännöllisesti, mutta huonolla menestyksellä. Sen takia nykyään tuntuukin ihanalta, että unisadun ja unilaulun jälkeen voi antaa Mylle unipusun ja toivottaa hyvää yötä...ja My jää sänkyyn ja nukahtaa itse...tosin edelleen joinain iltoina vähän lauleskelee melko kovaäänisesti jonkin aikaa ennenkuin nukahtaa. Ja himmeä valo täytyy olla päällä ja käymme sammuttamassa valon kun My on nukahtanu.

Hyviä unia,

Woops